. Weilin+Göös 1986.
Turun kerma kuohuu rikostutkinnan kohteena
Tuuli Rannikon esikoisdekkari Päivällisvieraat on sijoitettu Suomen Turkuun. Turun kerma, hovioikeudenneuvos, tohtori, pankinjohtaja, kaupunginjohtaja sekä muut johtajat ja neuvokset vaimoineen, on kokoontunut juhlimaan hovioikeuden talon entisöimistä.
Seuraavana päivänä selviää, että yksi juhlijoista on murhattu. Myös Turun poliisipäällikkö on osallistunut juhlaan, joten hän on samalla sekä tutkija että tavallaan myös epäilty. Vieraita kuitenkin puhutetaan ja Turun poliisi yrittää selvittää, mitä oikein on tapahtunut ja miksi?
Rannikko kuvaa tarkkaan, miten kukakin on pukeutunut ja kertoo myös sen, mistä henkilö on pukunsa hankkinut. Monet näyttävät arvostavan kaikkea ulkomailta tuotua, niinpä moni näyttää käyneen pukuostoksissa Suomen ulkopuolella. Jos halua pysyä piireissä, pitää elää jopa leveämmin kuin olisi varaa. Tästä leveästä elämästä löytyy motiivi myös tarinan murhajuttuun.
Kuten vaatteet on kuvattu myös henkilöiden kodit ja muut miljööt. Myös kalliit autot mainitaan, ja henkilöt nauttivat niillä ajamisesta. Kun kaupungilla liikutaan, kirjailija pysähtyy ihailemaan vanhoja kauniita taloja ja suremaan sitä, miten niin moni kaunis talo on jo purettu. Turun tauti näkyy katukuvassa.
Poliitikot viihtyvät liikemiesten ja pankkiirien kanssa samoissa pöydissä. Kaviaari, hummeri ja hanhenmaksa maistuvat kaikille, mutta kun maksun aika koittaa, pitää löytyä nimiä papereihin. Ilmaisia lounaita ei ole.
Tuuli Rannikko kuvaa huipulla elettävää loistokasta elämää. Hän antaa siitä kuitenkin niin ankean kuvan, että tuskin kenellekään lukijalle tulee mieleen, että ”siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin ollut mukana”. Ei suinkaan, vaan lukija kokee itsensä onnelliseksi, kun ei tarvitse olla mokomassa mukana.
Ritva Sorvali