Tuomas Lius, Härkäjuoksu

. Like 2011.

Kun gangsterit ja savolaisuus kohtaavat

Härkäjuoksu yhdistää ovelasti suuren maailman gangsteritarinan ja savolaisen sähläämisen. Suuren maailman menoa edustaa kirjassa venäläinen Viktor joukkoineen ja tavallaan myös entinen rikosylikonstaapeli ja nyttemmin petroskoilaisesta vankilasta vapautunut Julia Noussair. Savolaisesta sähläämisestä pitää täysillä kiinni tohmajärveläinen yksityisetsivä/taksikuski Marko Pippurinen.
 

Aluksi tarinat kulkevat erillään, mutta jo hyvissä ajoin Marko Pippurinen saa tehtäväkseen kuljettaa Julia Noussairin Rovaniemelle. Markon suu suoltaa koko ajan uusia savolaissuomalaisia ilmauksia, hän käyttää suomen kieltä todella lennokkaasti ja värikkäästi. Samalla lennokkuudella ja rohkeudella hän syöksyy uusiin tilanteisiin ja kuin ihmeen kaupalla putoaa yleensä jaloilleen. Yli satakiloinen Pippurinen painelee jo painollaan läpi pienemmistä pahoista paikoista. Savolainen ei kuvia kumarra eikä auktoriteettejä. Ei Pippurinenkaan.
 

Viktorin vetämän gangsteritarinan pohjimmainen punainen lanka jäi minulta tajuamatta. Miksi piti järjestää tämä valtava manööveri? Pyssyt paukkuvat ja erilaisilla koneilla mennään päiväkausia milloin mihinkin suuntaan puolipimeässä Lapissa. Lapinnoidan Ainon rooli nousee aivan elokuvallisiin mittoihin kaiken miehisen sähläämisen vastapainoksi.
 

Tuomas Liuksen Härkäjuoksu oli kuitenkin positiivisesti yllättävä lukukokemus. Se oli sitä erityisesti Marko Pippurisen kaikenlaisen rehevyyden ansiosta. Pippurisen rinnalla Supon päällikkö Anttonen krahisee kuin kuiva paperi ainakin. Hyvä vastakohta Pippuriselle.
 

Ritva Sorvali