. Karisto 2012
Tyttöjä murhataan Lahdessa
Vainooja alkaa nuoren tytön ruumiin löytymisellä. Poliisit ihmettelevät, miksi kukaan ei ole ilmoittanut tyttöä kadonneeksi. Myöhemmin käy ilmi, että tyttö on kuulunut lähistöllä majaa pitävään uskonlahkoon, josta hänet on synnillisyytensä takia erotettu. Myöhemmin katoaa vielä toinenkin saman uskonlahkon tyttö ja kolmaskin.
Sandberg kuvaa tapahtumia monesta näkökulmasta, uhrien, tekijän, poliisin ja epäiltyjen kannalta. Aluksi näiden monien tasojen esittely vaatii lukijalta kärsivällisyyttä, mutta kun luottaa siihen että kaikki liittyvät tarinaan, pääsee alun karikoiden yli.
Kiinnostuin tyttöjen kohtalosta ja luin kirjan sen takia nopeasti loppuun. Jostain syystä odotin kuitenkin paljon kuvattua enemmän tyttöjen vaiheiden läpikäyntiä, heidän uskonlahkossa oloaikansa käsittelyä ja heidän erottamisensa taustoja. Paha jäi jotenkin ulkopuoliseksi, vaikka yhden tekijän sisälle mentiin muutaman kerran.
Mutta olihan kirjassa muitakin tapahtumiin vaikuttaneita miehiä, joita ei pahemmin käsitelty. En pysynyt täysin kärryillä senkään suhteen, että kuka tai ketkä oikein olivat kaiken takana? Kuka oli se synninteon toinen osapuoli, jonka takia tytöt piti erottaa lahkosta. Kuuluiko hän lahkoon ja jos kuului, miksi häntä ei erotettu?
Mustasukkaisuus näyttää olevan kirjan yksi teema. Sitä potee poliisi Heittola eikä vaiva näytä olevan outo myöskään kirjan muille miehille. Miehen heikko itsetunto, miehen tarve päteä, miehen pelko naisia kohtaan, kaikki nämä asiat lienevät olleet myös rikosten taustalla. Mielenkiintoisia asioita, mutta niiden käsittely jäi tavallaan kesken.
Ehkä uskonlahkoaihe ja miesaihe jatkuvat Sandbergin seuraavassa kirjassa.
Ritva Sorvali