. Otava 2012.
Sheriffi pysyy piilossa loppuun saakka
Sheriffi on yksi Reijo Mäen parhaita kirjoja, ellei paras. Sheriffi on erittäin hyvin rakennettu ja tarjoaa lukijalle todella yllättäviä käänteitä. Tässä kirjassa rakenne pitää pääosin aivan loppuun asti, ja nimihenkilö eli sheriffi paljastuu vasta viime metreillä.
Kyseessä on taannoin tapahtuneen kaksoismurhan selvittely, johon Jussi Vares saa toimeksiannon naisuhrin äidiltä. Toisen murhatun entinen vaimo on sittemmin ruvennut seurustelemaan uskonlahkoon kuuluvan poliisin kanssa. Tämän lahkon asiat kummittelevat kirjan alussa melkoisesti, mutta jäävät loppupuolella enemmän taustalle.
Piakkoin Vares saa nimittäin toisenkin toimeksiannon tutkia samaa rikosta. Nyt asialla ovat Turun ”raatilaiset” eli eräänlainen salaseura, joka toimii bisneksen harmaalla ellei peräti aivan mustalla vyöhykkeellä. Juuri raatilaisten päämies on salaperäinen sheriffi, jota edes kukaan salaseuralaisista ei ole nähnyt.
Merkittävässä roolissa on myös turkulainen taitelija Ruben Rantala, joka on duunannut julisteita, joita raatilaisten asiakkaat pitävät seinillään. Näillä julisteilla on tärkeä viestinnällinen merkitys. Kun Vares ryhtyy tutkimaan tapausta, hän törmää tämän tästä myös julisteisiin.
Kesäinen Turku Apteekkeineen ja muine ravintoloineen hengittää tapahtumien taustalla. Raatilaiset kokoontuvat Satamasaluunan saunaosastolla, Vares kavereineen Apteekissa tai Olkussa. Reijo Mäen letkeä kieli luo sekin miljöötä ja tietenkin kuvaa myös keskeisiä henkilöitä. Kieli vaikutti tässä kirjassa myös tavanomaista viimeistellymmältä.
Sheriffi päättyy napakasti. Kun kirjan sulkee, on pakko jatkaa tapahtumien miettimistä omassa päässä. Lukijalla on eväät miettiä, miten kukin henkilö tapahtumiin suhtautuu, mitä poliisi ehkä saa tietää ja mikä jää ikuisesti piiloon. Lukija jatkaa kirjailijan tarinaa. Hieno juttu.
Ritva Sorvali