Timo Sandberg, Himon varjo

. Karisto 2017.

Kun nykytytöt katoavat

Timo Sandbergin uusin kirja Himon varjo siirtyy taas nykyaikaan ja komisario Heittolan poliisiryhmään. Nämä tutkivat Lahdessa tyttöjen katoamisia. Sandberg kuvaa poliiseja, tyttöjä ja joitakin aikamiespoikia, joiden voisi kuvitella olevan katoamisten takana.

Näiden tyttöjä havittelevien aikamiespoikien äidit saattavat olla vanhainkodeissa ja dementoituneessa mielessään haaveilla nuoruudenaikaisista rakkauksistaan. Niinpä poliisi saa ilmiantoja myös vanhainkodeista, että sielläkin olisi käyty ”tyttöjen” kimppuun.

Yhtenä juonteena kirjassa on tietyn Onervan yritys päästä eroon ex-miehestään. Eron yhtenä syynä on se, että mies ei hyväksy Onervan vapaaehtoistyötä pakolaiskeskuksessa. Mies roikkuu kuitenkin Onervassa, soittelee, seurailee, lähettelee sähköviestejä, on kaikin tavoin hankala. Niinpä Onerva ilmoittaa asiasta poliisille ja hakee lähestymiskieltoa.

Sandbergin nyky-Lahden poliisiyksikkö toimii Heittolan johdolla. Heittolallakin on ongelmia naisasioissaan, mutta Tarun paluu kuvioihin tuntuu molemmista hyvältä. Eli kirjan nimi Himon varjo pitää sisällään monenlaisia tarinoita ja leviää tavallaan myös poliisiyksikköön, sielläkin kuhisee milloin keidenkin välillä.

Mutta tyttöjen katoamiset on pääjuttu. Tässä hankaluutena on se, että mahdollisille kaappaajille annetaan melkoisesti etumatkaa, kun asiaan ei tartuta heti. Ja kun ainakin yksi kadonneista tytöistä on asunut vastaanottokeskuksessa, ajatellaan, että hän on lähtenyt kotimaahansa.

Sandberg kuvaa vuoroin tyttöjen epätoivoista tilannetta, vuoroin poliisien yritystä löytää edes jotain osviittaa siihen, mihin päin pitäisi lähteä. Vanhempien hätä tulee lähelle, kun yksi kadonnut tyttö on Tarun tytär Mira. Niinpä maastossa kuljetaan, ihmisiltä kysellään, soitellaan ja jatketaan.

Poliisien tuttu keskinäinen naljailu näkyy päätöskokouksessa, jossa johto kiittelee hyvästä toiminnasta ja saa napakan vastauksen: ”kunhan johto pitää näppinsä erossa, asiat sujuvat."

Ritva Sorvali