Tapani Bagge, Musta taivas

(Tammi 2006)

Tapani Bagge kirjoittaa sujuvasti rikollisten tai puolirikollisten elämästä. Esimerkiksi Mustassa taivaassa ainakin 90 prosenttia kirjan sivuista käsittelee rikollisten elämää ja vielä heidän omalta kannaltaan. Niinpä lukija pääsee sisältä päin kokemaan miltä tuntuu suunnitella ryöstöä, odottaa jossain sen alkamista ja pelätä jälkeenpäin kiinnijäämistä.

Bagge antaa koko rikollistouhusta lohduttoman kuvan. Luulisi, että kukaan ei ainakaan näitä kirjoja luettuaan innostuisi rikollisen urasta. Esimerkiksi rahanperijät Niska ja Nenä ovat niin epämiellyttäviä tyyppejä, että heidän kanssaan ei todellakaan haluaisi olla missään tekemisissä. Nämä rahanperijät lähtevät liikkeelle pomonsa käskystä, jos joku rikollishierarkiassa ei ole maksanut johonkin suuntaan maksujaan ajoissa.

Hämeenlinnan lisäksi ollaan muutaman kerran myös Ruotsissa. Kansainvälisyyttä kuvattuun menoon tuo myös se, että osa jengistä on kuka mistäkin maasta. Kansainvälisyyden historiaa tulee kirjaan Chilen pakolaisten kautta. Kirjan päähenkilön Erneston isä on tullut 1970-luvulla Chilestä. Ernesto itse seikkailee vuoroin Suomessa, vuoroin Ruotsissa.

Tuntuu lohduttomalta, kun nuoret ihmiset joutuvat lymyilemään piilossa ja pelkäämään. Silloin kun nuorten pitäisi hankkia jokin ammatti, he käyttävät kaiken energiansa saadakseen jostain nopeasti ja helposti rahaa. Kaikki tuo on niin toivottoman tuntuista, että lukijana haluaisi koko ajan mennä väliin sanomaan, että ei noin. Lopeta ihmeessä tuollainen.

Onko se tulevaisuuden uskoa, että pikkurikollinen ja poliisi odottavat yhteistä lasta. Lapsen syntymä ainakin pelastaa isän osallistumasta kirjassa kuvattuun keikkaan. Onko lapsi mahdollisuus? Ainakin se on jotain uutta ja ainutkertaista sekä pakottaa vastuuseen ja pitkäjännitteisyyteen. Kaikki muu tuntui tässä kirjassa toivottomalta, vain tuo lapsi antoi uskoa tulevaisuuteen.

Tapani Baggen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.