(Myllylahti 2006)
Viulujahtia Viipurin ja Tampereen välillä
Viipurin perhosessa kuljetaan Tampereen ja Viipurin väliä. Samalla piipahdetaan myös menneisyydessä, sodanaikuisessa Viipurissa. Se on tavallaan helppoakin, sillä monet Viipurin talot ovat lähes sodanaikaisessa kunnossa.
Tarinan keskiössä on viulu, Stradivarius. Tästä kalliista viuluyksilöstä tuntuu olevan tietoa monella taholla, niinpä kilpajuoksu viulua kohti käy kuumana. Ihan Espanjaa myöten on hälytetty porukkaa paikalle. Kaiken kaikkiaan tuntuikin siltä, että kirjassa on väkeä useamman kirjan verran.
Jollain tavalla Parkkosen henkilöasetelmat muistuttavat Reijo Mäen kirjoja: kauniita naisia, nopeita panoja, paljon ruumiita. Harmillista on että jotkin juonenmutkat jäivät selvittämättä. Monen henkilön osuus tapahtumiin jäi hyvin pitkälti arvailujen varaan.
Tarinaa ei selvitä niinkään poliisi vaan helsinkiläinen toimittajakaksikko Janhunen ja Autio. Näiden yhteiset toilailut Tampereella ja Viipurissa ovat osa kirjan aineistoa. Nuorempi eli Autio muistuttaa jossain määrin Jussi Varesta.
Koska kirjassa on tosiaan monta juonenmutkaa, paljon henkilöitä ja paljon tapahtumapaikkoja, syntyy toimintaromaanimainen vaikutelman. Monet kiinnostavatkin henkilöiden väliset ristiriidat jäävät turhan vähäiselle käsittelylle, kun pitää rientää seuraavaan tapahtumaan.
Rahanpuute ohjaa tässäkin tapahtumia, jonkin verran myös mustasukkaisuus. Jotkut kuolevat myös puoliksi vahingossa. Koska pidän enemmän pohdiskelevammasta dekkarityypistä, myönnän tipahtaneeni muutaman kerran Parkkosen vauhdista.
Seppo Parkkosen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.
Julkaistu alunperin Kaupunkilehti Seiskassa.