. Crime Time 2016.
Seppo Jokinen tarttui remesmäiseen aiheeseen
Rahtari on Seppo Jokisen 21. poliisiromaani. Tampereen poliisiporukka on tullut tutuksi dekkareiden lukijoille, samoin Tampere muutenkin. Tässä uusimmassa dekkarissa eli Rahtarissa alkaa kuolla miehiä erilaisissa auto-onnettomuuksissa, vai ovatko ne onnettomuuksia?
Parasta tässäkin Jokisen kirjassa oli poliisilaitoksen kuvaus, poliisien keskinäiset naljailut ja muu meininki. Jollain ihmeen konstilla Jokinen saa poliisien tavallisen arkisen työn kuvattua niin, että sitä lukee hymyssä suin eikä se tunnu kuitenkaan makealta.
Sen sijaan itse tapaukset ja etenkin päätapaus lähentelee tässä kirjassa jollain tavoin hurjuudessaan suorastaan Ilkka Remeksen aiheita. Kaiken takana on kosto eikä tuolla kostolla ole ääriä eikä määriä. Asia on tavallaan mitä ajankohtaisin, sillä Tampereen yliopisto on joutunut irtisanomaan professoreita ja muita tutkijoita. Nämä eivät jätä asiaa sikseen vaan laittavat aivonystyränsä töihin.
Komisario Koskisen naishuolista olemme lukeneet jo monista kirjoista. Vaikka Koskinen olisi miten hyvä poliisi, naisista hän ei ymmärrä edelleenkään mitään. Tämä todetaan taas tässäkin kirjassa, jopa useampaan kertaan. Työkaveri Ulla Lundelin pyörii kuvioissa ja yrittää tasoittaa äkkiväärän ja osaamattoman Koskisen touhuja.
Muita aiheita ovat ainakin koulukiusaaminen ja Ulla Lundelinin huoli tyttärestään Lotasta. Lotta ei meinaa päästä jaloilleen aiemmin kokemastaan järkytyksestä, joten äiti huolehtii ja pelkää milloin mitäkin.
Nämä muut pienemmät aiheet viehättävät minua enemmän kuin tuo iso aihe, joka pelottaa ja tärisyttää Tamperetta kirjan lopulla.
Ritva Sorvali