(Karisto 1997)
Tietokone rikoksenteon välineenä
Seppo Jokisen toinen rikosromaani kuvaa murhaa tietokonemaailmassa. Ruumis löydetään kirjaimellisesti tietokoneen äärestä.
Kun konstaapeli Sakari Koskinen kumppaneineen ryhtyy selvittelemään rikosta, käy ilmi, että moni olisi voinut olla murhan aikaan tapahtumapaikalla ja että monella olisi ollut myös jotain hampaankolossa Niko Laurikkaa vastaan.
Jokinen kuvaa melko paljon poliisien välisiä suhteita, poliisien työtä ja useimmissa muissakin rikossarjoissa kuvattua alalla esiintyvää esimiesten harrastamaa painostusta. Poliisien esimiehille näyttää olevan kunnia-asia, että rikos selvitetään mahdollisimman nopeasti. Joku on saatava telkien taakse ja pian.
Rikosylikonstaapeli Koskinen on keski-ikäinen mies, jolla on pientä tarvetta testata miehistä vetovoimaansa osaston naisten parissa. Kirjailijan tietynlaista itseironista otetta tähän aihepiiriin kuvannee tilanne, jossa Koskinen innostuneesti lähtee kahville nuoren Tarun kanssa, mutta joutuukin pelkästään nuorennuslääkkeiden myynnin kohteeksi.
Suora yhteys pankin tiedostoon
Koskinen ja raadonsyöjä kuvaa sitäkin, miten tietokoneella voi päästä eroon veloistaan. Kirjan tietokonetyypit ovat ajautuneet konkurssiin ja haluaisivat nyt päästä kuiville. Niinpä tietokone ja aivot sykkyrälle miettimään, miten päästä käsiksi pankin tiedostoihin.
Kirjaliepeen mukaan Seppo Jokinen on atk-operaattori, niinpä tietokonemaailman kuvaus vaikuttaa ainakin maallikosta uskottavalta. Sellaiset termit kuin reittiverkot, suojaukset, tietokannat, pääsykontrollit, reitittimet, alirutiinit ym:t kuulostavat juuri oikeilta termeiltä.
Ja sellaisen kuvan tästä kirjasta saa, että tietokoneella voi tehdä juuri talousrikoksia. Tässäkään tapauksessa ei kone pettänyt vaan yhden porukan jäsenen hermot. Jonkin verran poliisi käyttää tutkimusaineistonaan myös kännykkää, kännykän muistia. Kännykästä näkee, mihin sillä on soitettu, ja kuka siihen on soittanut.
Uskottava motiivi
Raadonsyöjän tekemä murha on tavallaan hyvin motivoitu. Kuvatussa tilanteessa osapuolten hermot ovat niin kireällä, että todennäköisesti ei enää ole resursseja pohtia teon seuraamuksia sen tarkemmin. Todistajan vaimentaminen taas seuraa loogisesti ensimmäisestä murhasta.
Myös murhan paljastuminen on tavallaan loogista. Sehän lähtee siitä, että jos tarkkaan kuuntelee ihmistä, tämä oikeastaan kertoo totuuden, vaikka ei käyttäisikään sitä kuvaavia sanoja. Tämän perusteella tutkija pystyy mielessään kuvittelemaan tapahtumaketjun. Sen todistaminen tai tunnustuksen saaminen onkin sitten se vaikeampi juttu.
Seppo Jokisen maailma on nykypäivän Suomi. Poliisi kokee nahoissaan ihmisten pahoinvoinnin, poliisi joutuu aina niihin pahimpiin paikkoihin. Tässä mielessä rikosromaanit ovatkin tarkka peili kriiseihin ajautuvista ihmisistä, ja siitä miten heitä kohdellaan.
Seppo Jokisen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.
julkaistu 16.5.1998, Kaupunkilehti Seiska