. Pilot 2006
Mielisairaalan potilas kuulusteltavana Pergamonissa
Pergamonissa ollaan mielisairaalassa. Kirjailija Tapani N. on siellä hoidettavana ja häntä myös kuulustellaan hänen suvussaan tapahtuneiden kuolemantapausten takia. Terapeutin kanssa käydään läpi Tapanin elämänvaiheita ja samalla hänen sukunsa historiaa.
Pergamonissa palataan edellisen kirjan lasten hyväksikäyttöteemaan ja lisäksi mukaan tulee isien ja poikien katkera kilpailu, pojan kosto isän pahoista töistä. Tapanin isä Olavi on opettaja ja tehnyt vanhoilla päivillään myös väitöskirjaa. Väitöskirjan teosta on sukeutunut ottelu, joka on päättynyt lopulta isän kuolemaan.
Nähdäkseni Vainikka käsittelee myös narsismin ilmenemistä perheessä. Isä Olavi osaa olla karismaattinen ja hurmaava henkilö työssään ja harrastuksissaan, mutta näyttää kotona toisen luontonsa. Jos kaikki ei mene kotona täysin isän pillin mukaan, huonekalut menevät uusiksi ja mustelmiakin tulee. Perhe elää jatkuvassa pelossa sen suhteen, millä mielellä isä tänään on.
Tällaisten perheiden lapsista tulee mielisairaita tai taiteilijoita tai molempia. Näin tuntuu Sakari Vainikka sanovan. Koska perheen poika näkee sisältäpäin isän pahemman puolen ja toisaalta näkee miltä isä näyttää maailman silmissä, hän ei voi olla näkemättä isän kaksinaamaisuutta, joka tuhoaa perheen. Perhe uhrataan isän menestyksen alttarille.
Sakari Vainikan yksi teoria mielisairaaloiden tarpeelle onkin se, että terve sielu sairaassa ympäristössä ei voi olla sairastumatta. Kun lapsi näkee kodissaan epäoikeudenmukaisuutta eikä voi asialle mitään, hän pakenee tilannetta johonkin. Vaikkapa sairauteen. Nykyään uskotaan lääkkeisiin. Sairasta ympäristöä ei voi parantaa lääkkeillä, niinpä yritetään parantaa sairastunut yksilö.
Pergamon on rakennuttu kaksinkertaisen haastattelun varaan. Sekä terapeutin istunnoissa että poliisikuulusteluissa yritetään hahmottaa, mitä Tapani N:n perheessä on tapahtunut. Näkökulma lasten hyväksikäyttöön on veljen näkökulma. Veli yrittää puolustaa siskojaan ja äitiään tuhoamalla sen mikä tekijälle oli kaikkein tärkeintä: hänen uransa.