Saara Kesävuori, Saarroksissa

. Tammi 2012.

Saarroksissa sekä saaressa että mantereella

Saarroksissa alkaa suorastaan hyytävästi. Kodak eli Kaarlo Karemaa pääsee 18-vuotiaana vapaaksi psykiatrisesta sairaalasta ja lähtee kostoaikeissa sukulaistensa luo. Ensimmäiseksi hän suunnistaa lapsuudenkotiinsa, jossa paikalla on vain isä Reino.
 

Kirjan jännite pysyy hyvin lähes puoliväliin, jolloin ensimmäinen ruumis löytyy. Tämän jälkeen tilanne pysähtyy pitkälti yli sata sivua kestäväksi puuduttavaksi kuulusteluvaiheeksi, jossa kukin käy vuorotellen kertomassa missä oli milloinkin ja miksi ylipäärään on kyseisellä saarella ja niin poispäin. Aivan kirjan lopussa tapahtumat alkavat taas vyöryä.
 

Kyseessä on tavallaan suljetun huoneen tarina, sillä keskeinen joukko ihmisiä on saarroksissa pienellä saarella eikä kukaan myrskyn takia pääse sieltä pois. Kirjassa on oikeastaan kaksi tarinaa, Kaarlo Karemaan suvun tarina ja ulkosaariston retriittiläisten tarina. Jossain määrin nuo tarinat sivuavat toisiaan, mutta huomattavasti kiinnostavampi on Kaarlo Karemaan suvun tarina.
 

Loppuratkaisut eivät kaikilta osin vakuuttaneet minua. Se että henkilöistä paljastui uusia puolia, oli virkistävää, mutta jotenkin tuntui että kohtuus kaikessa. Kirjan monista henkilöistä paljastui niin paljon yllättäviä puolia, että en meinannut perässä pysyä. Lisäksi kirjassa oli liikaa henkilöitä, monet heistä jäivät pelkiksi tyypeiksi.
 

Erittäin hyvin oli mielestäni kuvattu Kaarlo Karemaan äidin tarina. Kun tämä Leila kuulee miehensä petoksesta, hän menee mykäksi, hän jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin, mutta alkaa samalla hajota sisältäpäin. Leila ei pysty käsittelemään kohtaamaansa asiaa vaan vähitellen ikään kuin häviää tästä maailmasta.  Leila on yksi kirjan elävimpiä henkilöitä.
 

Ritva Sorvali