Markku Ropponen, Pimento

. Crime Time 2012.

Pimento, kuihtuva kylä

Markku Ropponen on laittanut Otto Kuhalan eläkkeelle ja kehitellyt Jyväskylään uuden salapoliisin, Marlon Turmasen lemmikkipossuineen.  Apulaissalapoliisina häärää raamikas Hiski Oksanen.
 

Parivaljakko ei kuitenkaan Jyväskylässä juuri viihdy vaan majailee suurimman osan aikaa pääasiakkaansa komentopaikalla eli Pimentossa. Pimento on oikea maailmanlopun kylä, tehdas on lopetettu, varuskunta on lopetettu ja näiden mukana yhä useampi kauppa ja muu yritys on lopetettu.
 

Pimenton viimeisessä baarissa Laakissa ja vainaassa pitää iloaan enää tietty omalaatuinen työttömien ja eläkeläismiesten poppoo. Baarinpitäjän kasvoilta voi lukea paikkakunnan tunneilmapiirin: kaikki on mänt. Kiinnostavin osuus tässä kirjassa olikin juuri Pimenton kylän kuvaus. Itse murhatarina jäi kauas Pimenton kuvauksen varjoon, oliko murhatarina edes tarpeen?
 

Pimenton kuva on vaikuttava, koska se on niin valitettavan ajankohtainen. Toinen ajankohtainen sivujuonne kirjassa on kuvaus Turmasen äidin Dolores Turmasen hoitopaikasta, jossa robotit hoitavat vanhuksia.
 

Ropponen on kehittänyt uutta salapoliisiaan yhä enemmän ikään kuin veijariromaanin sankariksi. Jo porsas lemmikkinä viittaa tähän. Myös salapoliisien suhteet naisiin valloittavat yhä enemmän sivuja. Tuleekin mieleen, että onko Ropponen ehkä pikkuhiljaa siirtymässä joko veijariromaanin tai niin sanotun naisviihteen eli romanttisten tarinoiden suuntaan?
 

Ritva Sorvali