. Wsoy 1987.
Poliisitutkintaa 600-luvun Kiinassa
Temppelin aave –kirjan loppusanoissa kirjailija Robert van Gulik kertoo, että kirjan sankari tuomari Dee oli historiallinen henkilö, joka eli Kiinassa vuosina 630-700 jKr., Tang-dynastian aikana. Gulik itse on kirjoittanut kiinalaisdekkarinsa 1900-luvun loppupuolella.
Temppelin aaveessa osa tapahtumista sijoittuu korkealla vuorella sijaitsevaan temppeliin. Sinne pääsee parhaiten kiipeämällä melkoisen määrän tikkaita, joten vaikka esimerkiksi tuomari Dee kannetaan kantotuolilla portaiden juurelle, hänen pitää itse omin jaloin kiivetä temppeliin.
Kyseessä on temppelin aarteen perässäjuoksu, aarteella olisi monta ottajaa. Tuomari Dee kerää ensin melkoisesti tietoja ja tekee sitten näiden pohjalta päätelmiä. Kyseessä on perinteisen dekkarin rakenne, jossa poliisit ryhtyvät etsimään kadonneita ja tutkimaan kuolemantapauksia.
Mutta yhtä mielenkiintoista kuin on seurata juonen etenemistä, on lukea tuon ajan elinolosuhteista. Tuomari Deellä esimerkiksi on kolme vaimoa, jotka ovat jakaneet huushollinpidon keskenään, ja tuomari Deellä on huolena vain se, kuinka saa vaimonsa viihtymään syrjäisellä seudulla.
Uskonto ja seksi ovat aiemmin lyöneet tässä kaupungissa hynttyyt yhteen, ja uskonto on julistanut, että sukupuoliyhteys on parasta mahdollista jumalanpalvelua. Tämä oppi on kuitenkin sittemmin tyrmätty ja temppeleistä on poistettu oppia julistaneet iloluonteiset kuvat.
Tämä jumalanpalvelus on nyt siirtynyt temppeleistä kaduille. Merkittävää onkin, että ilotaloja näyttää olevan kuvattu kaupunki täynnä. Kun esimerkiksi poliisimiehet lähtevät tekemään tutkimuksiaan, heitä houkutellaan tämän tästä lihannautintoihin.
Gulik kuvaa tarkkaan henkilöiden asuinoloja, pukeutumista, aterioita ja arjen sujumista kaiken kaikkiaan. Myös se on tärkeää, mikä on sopivaa missäkin tilanteessa, kenen on sopivaa lähestyä ketäkin, eli kirjassa eletään vakiintuneessa tapakulttuurissa. Gulik antaa uskottavan tuntuisen kuvan
600-luvun Kiinasta.
Ritva Sorvali