. Myllylahti 2007
Mustasukkaisuudesta, alistumisesta ja alkoholismista
Ritva Sarkolan dekkari Kuolonkukka kertoo mustasukkaisuudesta ja toisaalta alistumisesta. Sarkolan vakiohenkilön kaupunkilehden päätoimittaja Helena Suikkarin elämä sivuaa läheltä kirjassa murhattujen henkilöiden elämää. Samalla paljastuu myös Suikkarin pitkälle kehittyneen alkoholismin taustat.
Kirjassa kuljetaan sekä murhaajan että murhia tutkivien poliisien mukana. Murhaaja näyttäytyy heti alussa, mutta häipyy sitten pitkäksi aikaa taustalle. Poliisit tekevät normaaleja rikospaikka- ja haastattelututkimuksiaan. Helena Suikkari painiskelee alkoholisminsa kanssa, näkee unia ja tajuaa jossain vaiheessa, miten lähelle ne murhatapahtumat, joista hän lehdessään kirjoittaa, tulevat hänen omaa elämäänsä.
Kirjassa tehdään kolme murhaa. Naisen murhan tavallaan ymmärtää, se on erittäin hyvin motivoitu. Miesten murhat menevät enemmän murhaajan häiriintyneen mielen syyksi. Ilmeisesti etenkin häiriintyneen ihmisen mielessä menneisyyden tapahtumat voivat jostain syystä aktivoitua hyvin eläviksi ja saada kirjassa kuvatut tapahtumat liikkeelle. Kerran koettu pettymys ja hylätyksi tuleminen tulevat ajankohtaiseksi, kun uusi hylätyksi tulemisen vaara on uhkaamassa.
Joku purkaa pettymyksiään murhaamalla, toinen tuhoaa itseään alkoholismilla. Kuvatessaan Helena Suikkarin painiskelua työkykynsä säilyttämiseksi Ritva Sarkola kuvaa hänen uniaan, muistojaan ja nykyisyyttään. Menneisyydessä koettu mitätöinti jäytää edelleen itsetuntoa ja omaa naiseutta. Tissuttelu on alkanut pikkuhiljaa ja muodostunut vähitellen tavaksi. Niinpä tottumuksesta on tullut toinen luonto, sairaus, josta ei enää pääsekään eroon. Alkoholistin pelko, häpeä ja epätoivo tulevat lähelle lukijaa.
Murhatutkimus etenee poliisilaitoksella, jossain vaiheessa Helena Suikkarikin on uhanalainen ja lukija pelkää hänen puolestaan. Loppuratkaisu on ovela ja tavallaan uskottava. Siitä annetaan vihjeitä alusta alkaen, mutta niin pienesti, että niitä ei tajua. Kirja keskittyy pääasiaan, ainoastaan poliisin vaimon siskon surullisen tarinan roolia en ymmärtänyt. Liittyikö se mitenkään tähän kirjaan?
Sana kuolonkukka kuvannee muun muassa murhatun naisen elämänkaarta. Hän oli kuolonkukka joka tuhosi monta elämää, monta perhettä. Mitä hän itse sai, sitä voi vain arvailla.