Ritva Kokkola, Lukukauden loppu

. Myllylahti 2005

Kemiläisessä koulussa kiusataan kilpaa
 

Kun englanninkielen opettajan Iiris Kemilän murhaa ruvetaan tutkimaan, paljastuu kemiläisestä koulusta arkaluontoisia asioita. Esikoisdekkaristi Ritva Kokkola motivoi hyvin kirjan tapahtumat, ne tuntuvat realistisilta ja uskottavilta.

Kun poliisit kyselevät koulun niin sanotuilta avainopettajilta murhatun opettajan persoonasta, annetaan tästä mieluusti negatiivinen kuva. Vihjaillaan että tuskin hän oli hyvä edes opettajana.

Vähitellen niin poliisille kuin lukijallekin selviää, että Iiris Kemilä on ollut eristetty työyhteisöstään. Hänen asioistaan on päätetty häntä kuulematta, hänen tuntejaan on annettu muille opettajille, hänet on syrjäytetty monissa asioissa.

Mutta pahinta hänen kannaltaan lienee kuitenkin ollut se, että hänen maineensa on pilattu. Hänet on leimattu kaikin tavoin hankalaksi sen takia, että hän on puuttunut asioihin. Hän ei ole hiljaisesti hyväksynyt mitä tahansa vaan on vaatinut jopa tilintarkastusta koulun asioissa.

Koulua näyttää jo pitempään hallinneen tietty klikki, joka on pyörittänyt muita mielensä mukaan. Koulutetut ihmiset osaavat myös työpaikkakiusaamisen, he saavat mustan näyttämään valkoiselta ja päinvastoin. Kaikkihan on sitä, miltä se saadaan näyttämään.

Lukukauden loppu kertoo havainnollisesti siitä, millainen noidankattila kouluyhteisö voi olla. Jos joku otetaan siellä syntipukiksi tai sylkykupiksi, tämän henkilön osa ei ole kadehdittava.

Kemiläinen poliisikaksikko Matias Laitakari ja Mikko Länsman toimivat hyvin yhteen ja ryhtyvät selvittämään koulusotkuja. Motiiveja tapahtumiin löytyy sekä läheltä että kauempaa. Kun kirja loppuu, on moni asia muuttunut kuvatussa kemiläisessä koulussa.