. Tammi 2005
Miten irrallisen tuntuiset tapahtumat liittyvät toisiinsa?
Marko Leinon esikoisdekkari Epäilys alkaa jäähyväiskirjeellä ja menneisyyden tapahtumilla. Salaperäinen hän-niminen hahmo toimii. Tämä samainen hän putkahtaa esiin tämän tästä kirjan sivuilla ja ilmeisesti noissa jaksoissa kuvataan hän-hahmon elämän eri vaiheita.
Haalo ohjaa hän-hahmoa. Haalo antaa käskyjä ja odottaa tekoja. Tyydyttääkseen Haalon tarpeita hän toimii. Jollain tavalla kuvio muistuttaa Matti Yrjänä Joensuun viimeisimmän kirjan ”Pahan papin” kuvioita. Myös Epäilyksessä on ikään kuin jonkinlainen jumalhahmo, joka ohjaa kirjan henkilön tekoja.
Miksi hän on sellainen kuin on? Marko Leino kuvaa ahdistavia kotioloja, mielen järkkymistä ja elämän aloittamista tämän kaiken jälkeen. Mutta kuvaus on niin viitteellistä, että kun yli 500-sivuista kirjaa ei ehdi yhdellä kertaa lukea, niin kärryiltä tipahtamisen vaara on koko ajan suuri.
Jos tämän hän-hamon elämään ja mielikuvitusmaailmoihin olisi päässyt paremmin sisälle jo alusta lähtien, niin kirja olisi tempaissut vielä paremmin mukaansa. Mutta näinkin Epäilys on kiinnostava vaikkakin melko vaikealukuinen kirja.
Poliisitkin väsyvät
Suurimman osa kirjan sivuista vie poliisien kuvaus. Marko Leinon päähenkilöpoliisi on Markus Falck. Falckin vaimo Sirpa soittelee ja muistuttelee yhteisistä päivällisistä ja muista parisuhteen hoitokeinoista. Mutta kun miehen mieli pyörii tutkittavassa jutussa, niin vaimon soitot lähinnä ärsyttävät.
Markus Falck onkin ollut jonkin aikaa burnaut-lomalla. Hän on työstään innostunut ihminen, joka ei osaa katkaista ajatteluvirtaansa kello neljä. Ja kun Falck vielä toheloi kotiaskareissaan ja saa asunnossa aikaan vedenpaisumuksen, niin harmia on sekä kotona että töissä.
Kuten monissa muissakin dekkareissa, niin tässäkin, poliisien työilmapiirin mittauksiin ja siihen liittyvään koulutukseen suhtaudutaan naureskellen. Tykyttäjiä pidetään joukon pettäjinä. Sellaiset joille työ ei maistu, ilmoittautuvat seminaareihin, syövät siellä lounaita ja tuhlaavat veronmaksajien rahoja.
Pysyykö lukija kärryillä?
Onko kirjan juoni liian monivaiheinen? Ainakin yhden lukukerran jälkeen muutamat asiat jäivät auki. Erityisen avonaiseksi jäi yksityisetsivä Vaaran roolin näin suuri osuus tässä tarinassa. Ja kysymysmerkki on Juhan tarina. Miksi sen piti olla tässä mukana, kun muutenkin oli työ ja tuska pitää tapahtumat mielessään?
Marko Leinon kieli on nasevaa ja etenevää. Repliikit ovat juuri sen tuntuisia, että niihin uskoo. Ja Leinon kuvaamat asiat ovat tärkeitä. Dekkareissa ei yleensäkään ole tarpeen käsitellä muita kuin tärkeitä asioita, joten mielestäni Marko Leino on erinomainen lisä Suomen dekkaritaivaalle.