. Mäkelä 2011.
Naantalin aurinko loistaa edelleen
Pirkko Arhippa on kirjoittanut dekkareita jo yli 40 vuotta ja yhteensä 33 kappaletta. Eli melkein kirjan per vuosi. Monet hänen kirjoistaan sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Naantaliin. Hänen viimeisimmän kirjansa Polku pimeään henkilöistä yksi asuu Naantalissa.
Pääosin uuden kirjan tapahtumat sijoittuvat Sysmään. Siellä on kesäpaikka julkkiskaunottarella Sara Harjulalla, sinne Sara on kutsunut myös naantalilaisen lakinaisensa Pauliina Kivikosken ja siellä vierailee sattumoisin mikkeliläinen rikoskomisario Jyri Jokisalo. Sara esittelee sysmäläisen kirjaston tiloissa kirjaansa ja kertoo uudesta aiheestaan.
Arhipan kirjan tapahtumat liikkuvat nykypäivässä ja 17 vuoden takaisessa sysmäläisen Milla-tyttösen katoamisessa. Katoaminen on jäänyt selvittämättä ja nyt Sara antaa ymmärtää tietävänsä siitä jotakin. Niinpä Sysmässä alkaa taas tapahtua.
Milla-tyttösen katoamisen taustalla voi nähdä takavuosien kovan kasvatuksen, lapset saivat tehdä työtä, työtä ja taas työtä. Koreilua ei suvaittu. Nykykasvatus on mennyt toiseen ääripäähän, nuoret saavat olla vaikka minkälaisia rehjakkeita ja silti vanhemmat heitä puolustavat ja heidät kiipelistä pelastavat. Arhippa tuntuu suhtautuvan kriittisesti kumpaakin ääripäähän.
Kirjan keskiössä olevan Laitisen perheen tunneilmasto on kalsea. Koti on karu ja kylmä. Sen sijaan julkkiskaunottaren Saran mökki on viihtyisä, kuten Sysmän yksin asuvien miestenkin mökit. Ne ovat siistejä ja vieraalle kiehautetaan oitis pannukahvi vastaleivotun pullan kanssa. Kun lakinainen Pauliina Kivikoski seurailee näitä rähjäisen näköisiä miehiä, hän yllättyy nimenomaan miesten kotiolojen siisteydestä.
Polku pimeään pysyy hyvin kasassa, langat punoutuvat yhteen. Kaiken takana ei niinkään ole kenenkään pahuus vaan enemmänkin vahinko tai onnettomuus. Tilanteet ovat ryöstäytyneet käsistä ja muuttuneet pahemmiksi kuin oli tarkoitettu. Mutta onnettomat tapahtumat ovat vuosikausia syöneet ihmisiä sisältä päin ja myrkyttäneet heidän elämänsä. Polku pimeään kertookin ehkä enemmän tästä pimeydestä.
Ritva Sorvali