Luin Kouvolan dekkaritapahtuman innoittamana pari Pirkko Arhipan kirjaa, ”Kuolleet eivät äänestä” vuodelta 1970 ja ”Kolme kultaista hattua” vuodelta 1993. Edellinen on sijoitettu Turkuun ja jälkimmäinen Naantaliin. Molemmat olivat mielenkiintoisia sekä aiheeltaan että käsittelytavaltaan. Ja etenkin kieli oli sellaista että kirjoja oli suorastaan nautinto lukea.
Vaikka Kuolleet eivät äänestä on kirjoitettu jo 30 vuotta sitten, niin sen kuvaamat asiat tuntuvat hyvin ajankohtaisilta. Sehän kuvaa vaaleihin valmistautumista, ehdokaskilpailua, vaalirahoitusta, suosikkijärjestelmää,
asioiden päättämistä saunailloissa, lahjontaa urakkatarjousten yhteydessä ym. Tunteet käyvät politiikassakin niin kuumana, että pahimpia kilpailijoita ruvetaan jopa päästelemään pois päiviltä. Kaikki Arhipan kuvaamat asiat tuntuvat edelleen ajankohtaisilta.
Kolme kultaista hattua kuvaa valmistautumista Naantalin kaupungin 550-vuotisjuhliin. Keskeisessä valokeilassa ovat juhlatoimikunnan puheenjohtaja ja sihteeri. Yhtenä kiistakapulana on ollut juhlapatsaan teon kilpailutus. Voiton vei paikallinen taiteilija Marita ja kuten myöhemmin selviää, niin hänen keinonsa eivät olleet aivan puhtaat. Nimi Kolme kultaista hattua tulee siitä, että kirjan keskeiset henkilöt ovat nuorena kulkeneet tällä nimellä. He ovat vanhat koulukaverit, jotka jo kouluaikana ovat toimineet yhdessä ja ovat kaikki nyky-Naantalin vaikuttajapersoonia.
Pirkko Arhipalla on kyky mennä hyvin uskottavan tuntuisesti pikkukaupungin pintakerroksen alle. Piiri pieni pyörii, mutta kuka sitä oikein pyörittääkään. Kaupungin 550-juhlan tiimellyksessä syntyy kaksi ruumista, kaksi kultaista hattua on poissa. Kolmas on elossa mutta kovassa ahdingossa raha-asioidensa takia. Nimi Kolme kultaista hattua saattaa auttaa oivaltavaa lukijaa suuntaamaan ajatuksensa menneisyyteen ja etsimään sylttytehdasta sieltä.
Naantalin ravintolat, kadut, merenranta, kaikki nämä tulevat tutuksi lukijalle.
Ihan kateeksi käy naantalilaisia, kun heillä on oma kirjailija joka ikuistaa nykymenoa kansien väliin. Naantalilaiset ovat omineet sanonnan ”Loistaa kuin Naantalin aurinko” tai jotain sinne päin. Heillä on siellä Aurinkokatua ja muitakin Aurinko-nimisiä paikkoja. Mutta täältä käsin ja dekkaripäivien näkökulmasta katsottuna Pirkko Arhippa on tuo Naantalin aurinko.
julkaistu 12.6.1999