Pentti Kirstilä, Jäähyväiset Hanhivaaralle

. Crime Time 2015.

Hanhivaaraa tutkii keski-ikäisten rakkauksia

Pentti Kirstilän poliisisankari Hanhivaara sairastaa syöpää. Hän on kuitenkin töissä poliisina, ja työkaverit ja esimiehet tietävät hänen tilanteensa. Hänen sairautensa otetaan huomioon työasioissa. Kirjan nimi kertonee, että kyseessä on viimeinen Hanhivaara-kirja.

Hanhivaara elelee edelleen jonkinlaisessa avosuhteessa Mairen kanssa, mutta ilmeisesti sairauden pehmentämänä alkaa hiljalleen kypsyä lujempaankin liittoon. Maire on mukana kuvioissa vain kirjan alussa ja lopussa, mikä oli varmaan hyvä ratkaisu. Näin kirjan rikosaihe pääsee päärooliin. 

Alussa murhataan kaunis nainen Minna Oksanen. Kun hänen elämäänsä ruvetaan penkomaan, paljastuu että hänellä on ollut miehiä joka sormelle eikä aviomies ole ollut tästä moksiskaan. Aviomies on kirjailija, joten hän näkee kaiken tämän vain hyvänä materiaalina.

Poliisit haastattelevat Minnan rakastajia ja näiden vaimoja. Vyyhti muuttuu yhä tiheämmäksi, kun käy ilmi että lähes kaikki ovat tienneet toisistaan. Kaikissa keskusteluissa pyörii mukana seksuaalisuus, sen erilaiset ilmenemismuodot. Niinpä ihmisten kohtaamiset ovatkin latautuneita, kuunnellaan muutakin kuin puhetta, yritetään hahmottaa kokonainen ihminen. Poliisi heittelee verkkojaan ja mato-onkiaan ja odottelee yön yli, miten kukakin reagoi.

Poliisien keskinäinen keskustelu on eräänlaista venkoilua, ja ikään kuin tuo venkoilu menisi tässä kirjassa jo liian pitkälle. Mutta kaiken tuon jutustelun takana Hanhivaara on kuitenkin salaa ajatellut. Hänen viisas päättelynsä tapahtumien kulusta yllätti minut. Milloin hän oli ehtinyt ajatella? Vaikka hän näytti olevan ihan pihalla, hän kuitenkin oli ottanut asioista selvää ja osui oikeaan.

Viimeisen Hanhivaaran rakenne on hyvä. Lopussa lukija ymmärtää, että sekin kuvio liittyi tähän tarinaan, ja monet irrallisen tuntuiset langat punotaan yhteen. Itse aihe, keski-ikäisten moninaiset rakkaudet, jäi hieman ilmaan. Kukaan henkilöistä ei noussut toisten yläpuolelle myötätunnon kohteeksi.

Ritva Sorvali