. Otava 2014.
Me kaikki olemme suojattomia
Suojattomat on poliisiromaani, jossa päähenkilöpoliisi maahanmuuttaja Anna Fekete, tutkii muun muassa huumejengien välisiä yhteenottoja, ja näissä tapahtuvia rikoksia.
Suojattomia ovat esimerkiksi paperittomat maahanmuuttajat. Näistäkin Kati Hiekkapellon romaani kertoo. Suojattomia ovat myös yksin asuvat vanhukset. Tässä kirjassa Vilho ja Riitta asuvat samassa talossa ikään kuin kaikessa rauhassa, mutta kuinka käykään.
Suojattomia ovat ainakin kaikki he, jotka joutuvat jotenkin tekemisiin huumeiden kanssa. Tämä käy erittäin hyvin ilmi Kati Hiekkapellon kirjasta. Tässä kirjassa ainakin kaksi äitiä yrittää epätoivoisesti pelastaa poikansa huumehöyryistä.
Ravintolayrityksen perustaneet maahanmuuttajat yrittävät selvitä yrityksensä kanssa erilaisen painostuksen puristuksessa. Ja keskiöön nousee nuori Sammy, joka pelkää maastakarkoitusta niin paljon, että tunnustaa minkä tahansa rikoksen päästäkseen vankilan seinien sisälle – suojaan.
Kati Hiekkapelto kuljettaa tarinaa eri henkilöiden kautta. Pääosin mennään Annan mukana, mutta myös toinen poliisi Esko Niemi kulkee tapahtumasta toiseen. Esko tupakoi ja elää muutenkin epäterveellisesti, suhtautuu maahanmuuttajiin ennakkoluuloisesti ja joutuu monesta asiasta Annan kanssa kärhämiin. Myös karkotusta pelkäävä ja pakoileva Sammy kuljettaa tarinaa.
Oikeastaan kaikki Kati Hiekkapellon kuvaamat ihmiset ovat omalla tavallaan suojattomia. Myös Anna on suojaton etsiessään ihmisen läheisyyttä ja lämpöä ravintolasta. Esko Niemi kaikessa miehisessä uhossaan on erityisen suojaton, sillä sydän oirehtii ja keuhkot rohisevat eikä sisu vähällä anna myöntää sitä, että tarvitsee toisten apua.
Suojattomat kertoo erittäin valaisevasti siitä, kuinka me ihmiset olemme toinen toisemme armoilla ja varassa. Yksin ei ole hyvä olla, ja yhteys toiseen ihmiseen on aina riski. Niinpä olemme suojattomia ja voimme vain toivoa, että emme täysin polttaisi siipiämme.
Kati Hiekkapelto sai kirjastoon Suomen dekkariseuran vuosittain myöntämän Vuoden johtolanka –palkinnon eikä syyttä.
Ritva Sorvali