Pasi Luhtaniemi, Viattomat. Kustannus Aarni 2015.

. Kustannus Aarni 2015.

Lukija kirjoittaa mielessään viattomien tarinaa

Viattomat kertoo perheestä, jossa on kolme lasta, Pyry, Peetu ja Pihla. Vanhemmat ovat eronneet, ja lapset jääneet äidin hoitoon. Keskeinen henkilö on myös naapurissa kesiään viettävä lasten leikkikaveri Anni.

Pyry ja Anni ovat yllättäen kadonneet noin viisi vuotta sitten, ja nyt Annin ruumis on löytynyt läheisen järven pohjasta. Myöhemmin käy ilmi, että Pyry ja Anni ovat ennen katoamistaan olleet myös nuoria rakastavaisia.  Annin kuolema on kirjan iso kysymys, jota kaikki tutkivat.

Alussa kuvataan Annin kuolemaan liittyvä keskeinen tapahtuma yhden päähenkilön näkemänä. Seuraava luku hyppää aikaan viisi vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen aika vaihtelee, lapset ovat vuoroin koululaisia, murrosikäisiä tai aikuisia. Koko ajan ikään kuin tutkitaan alun tapahtumaa, Annin kuolemaa, mitä tapahtui, kuka teki mitäkin ja miksi?

Perheen äiti on taiteilija, isä on töissä ulkomailla, lapset pärjäilevät paljon keskenään. Autistinen Peetu on erittäin kiinnostunut hyönteisistä ja niiden valokuvaamisesta. Pihla-sisko joutuu ottamaan vastuuta Peetusta. 

Peetu hyönteisineen kannattelee jotain oleellista tarinan ytimestä. Kun hän yrittää videokuvata neitoperhosen kuoriutumista, hän todella keskittyy, häntä ei saa häiritä. Jos häiritsee, Peetu rupeaa tärisemään. Ikään kuin neitoperhonen kuvaisi kaikkia näitä nuoria, jotka vapisevat aikuistumisen kynnyksellä. 

Kirjailija kuvaa hyvin autismia. Yllättävissä tilanteissa Peetu voi mennä aivan lukkoon, hänellä ei ole keinoja selvitä. Hän vapisee, suorastaan tärisee, hän saattaa heittää, hän saattaa lyödä, hän on neuvoton. Peetun tuntevat ihmiset osaavat ennakoida tuo tilanteet ja loiventaa Peetun oloa.

Alussa minulta meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että Pyry on kirjan minä-kertoja, ja että hän on töissä rahtialuksella jossain Välimerellä. Sieltä käsin hän pohtii tapahtunutta. Sieltä käsin hän ikään kuin kirjoittaa tätä kirjaa.

Viattomat on erittäin hyvin rakennettu psykologinen rikosromaani perheen sisäisistä jännitteistä. Kirjailija jättää lukijalle oivallisen mahdollisuuden luoda tarina omassa päässään, kaikkea ei kerrota, mutta ikään kuin kaikki sittenkin tihkuisi läpi.

Naapurissa asuva eläkeläispoliisi Eero Vuorinen hoitaa lakihommat viisaasti. Viattomat nuoret jatkavat elämäänsä kuten parhaiten osaavat. Keski-ikäiset hoitavat ruokaa pöytään ja rahaa nuorten tarpeisiin, muuhun heistä ei oikeastaan ole. Ehkä se riittää – ehkä nuorten pitääkin itse löytää suunta elämälleen.

Ritva Sorvali