. Otava 2008
Hyvin rakennettu kyyninen ajankuva Helsingistä
Yöpuisto on tyypillinen Outi Pakkasen helsinkiläiskirja. Siinä liikutaan Helsingin kaduilla, kahviloissa, kauppahalleissa, kodeissa, työpaikoilla. Kirjassa on sopivan vähän henkilöitä, kaikista muodostuu kohtalaisen hyvä kuva.
Tietysti tottumattomampi Pakkasen lukija saattaa hermostua, että onko tämä dekkari ollenkaan, kun kirja on jo pitkälti yli puolen välin eikä rikoksesta ole tietoakaan. Mutta onko näin? Kun tarkemmin asiaa ajattelee, varsinainen rikos tehdään jo aivan kirjan alkusivuilla ja vastaavia rikoksia on tehty runsaasti jo ennen kuin kirja edes alkaa.
Tosin ruumis ilmaantuu kirjaan vasta loppupuolella. Tästäkin voi olla toista mieltä, sillä ainakin yksi ruumis on tehty jo ennen kirjan alkamista. Ruumiit eivät kuitenkaan ole kirjan pääjuttu vaan Outi Pakkanen kirjoittaa elämäntyylistä, jossa henkilöiden mielestä on häipynyt normaali vastuuntunnon tai oikeudenmukaisuuden taju. Nämä ihmiset etsivät vain omaa lyhytaikaista hupiaan välittämättä muiden tunteista. Päärikos on itsekkyys ja pelkkä oman nautinnon metsästys.
Tarinan keskiössä on Tehtaankadun loistolukaalissa asuva pienperhe, jonka äiti on kuollut viisi vuotta sitten. Tämän jälkeen isä Mikael on nainut kalliolaisen Hannelen ja poika Rasmus on hyväksynyt Hannelen uudeksi äidikseen. Näennäisesti kaikki näyttää olevan kunnossa, vaikka mikään ei ole kunnossa.
Toisaalla kerrotaan hovimestari Virpi Saaren elämänmuutoksesta. Virpi on juuri eronnut miehestään, ostanut asunnon ja on perustamassa omaa yritystä. Virpin ympärillä pyörii kourallinen mielenkiintoisia henkilöitä. Virpi lieneekin osuva kuva keski-ikäisestä nykynaisesta, joka ei oikein tiedä miten vapauttaan käyttäisi niin, että siitä saisi varmasti kaiken irti.
Eiran ja Kaivopuiston puistikoissa haahuilee myös rouva Rautahammas, joka puhuu epäselvästi mutisten itsekseen, että sekä eläinten että lasten kimppuun käydään. Pakkanen kertoo rouva Rautahampaan suulla jotain oleellista kirjan teemasta. Kirjan lapsi Rasmus kuljeksii puistoissa, kuuntelee Rautahammasta ja näkee enemmän kuin hänen ikäiselleen olisi tarpeen.
Tästä kaikesta Outi Pakkanen on kuronut kasaan oivaltavan ajankuvan, jossa kaikki oleelliset henkilöt ja asiat ovat tasapainoisesti mukana alusta loppuun.
Ritva Sorvali