. Otava 2008
Potut pottuina ajattelee Maksun kostaja
Maksu kertoo vauvan sieppauksesta ja nuoren miehen mukiloinnista sekä tietenkin siitä kuinka poliisi näitä rikoksia selvittää. Samalla liikutaan paikallisessa ylen toimituksessa, jossa Nuotion vakihenkilö musta toimittaja Pii avustaa juttujen teossa.
Kaikkein järkyttävin asia tässä kirjassa oli mielestäni, kahden nuoren miehen joutuminen syytetyksi pahoinpitelystä. Nuoret miehet olivat pahoinpitelyiltana juoneet melkoisen määrän kaljaa, polttaneet ties mitä, hilluneet konsertissa ja ajautuneet pahoinpitelypaikan liepeille.
Järkyttävää on poliisin asenne syytettyihin. Koska poliisin pitää saada tuloksia, se näyttää tekevän mitä tahansa voidakseen ilmoittaa, että nyt meillä on epäillyt kiinni. Vaikuttaa siltä, että ihmisten oikeusturva on toissijainen asia poliisin tehokkuusvaatimuksen rinnalla. Jossain vaiheessa lukijana alkoi tuntua siltä, että ollaanko me Suomessa todella poliisivaltiossa?
Toimittaja Pii sotkeentuu tutkintoihin poliisiystävänsä takia ja myös siksi, että toinen syytetyistä on hänen veljensä. Huoli veljestä ja huoli hätääntyneistä vanhemmista kalvaa Piitä samalla kun hän suunnittelee oman tutkimuksen aloittamista pahoinpitely-yön osalta.
Vauvansieppausjuttu etenee rauhallisemmin. Välillä kuvataan poliisin työtä ja välillä taas sieppaajan vauvanhoitopuuhia. Eppu Nuotio näyttää senkin kuinka poliisin sisällä kytee monenlaista arvovaltaskismaa, jonka selvittämiseen ei sieppausdraaman aikana oikein olisi aikaa.
Jäljet johtavat aiemmin koettuun epäoikeudenmukaisuuteen, kaunaan ja katkeruuteen. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää – ennemmin tai myöhemmin. Maksun aika tulee eteen juuri silloin kun elämä muuten näyttää kukoistavan parhaimmillaan.
Tosin en kaikilta osin ymmärtänyt tapausten takana piilevää kostomotiivia. Kosto kohdistui erityisesti lasten äitiin? Miksi juuri häneen? Mitä hän oli tehnyt?
Ritva Sorvali