. Otava 2006
Kun salama halkaisee töölöläisen pihakoivun
Outi Pakkasen Ruohonleikkaaja on kiinnostava kirja. Muutamien ihmisten kautta kirja avaa näkökulman nyky-Helsinkiin, tällä kertaa ensisijaisesti Töölöön. Nimihenkilö ruohonleikkaaja on ottanut tavallaan tehtäväkseen olla yhden kerrostalon talonmies ja samalla kaiken tietäjä.
Pidin kirjan niukasta henkilömäärästä. Ruohonleikkaajan lisäksi kirjassa kuvataan yhtä samassa talossa asuvaa parikuntaa, josta mies tosin on jo kirjan alussa kuollut. Tuoreella leskellä käy pari miesvierasta, joista toisen perhe-elämää ja toisen äitisuhdetta hieman seurataan. Näiden lisäksi kirjaan tulee puolivälin jälkeen vielä Pakkasen vakiopoliisi Ström ja tämän parivaljakko Jokinen.
Kursivoidut jaksot lukujen välissä kuvaavat tietyn kirjan henkilön lapsuudenkokemuksia. Nyt jo aikuistunut ”lapsi” muistelee tai kertoo terapeutille yksinäistä lapsuuttaan, kylmää äitiään ja asioihin puuttumatonta isäänsä, ja samalla lukija arvailee kenestä on kyse ja miten kuvatut tapahtumat ovat kyseiseen henkilöön vaikuttaneet. Ja miten ne ovat nykytapahtumien takana?
Menneisyys ja nykyisyys nimittäin lomittuvat kirjassa keskenään. Menneisyyden kokemuksista ja teoista ei pääse eroon – vai pääseekö? Ruohonleikkaajan loppu jää nykytapahtumien osalta tavallaan auki. Menneisyyden osalta ympyrä sulkeutuu, mutta pitääkö jonkun pyöritellä nykytapahtumiakin mielessään yhtä kauan kuin menneisyyden tapahtumat ovat olleet kokijansa mielessä?
Outi Pakkanen kuvaa, miten kulisseja yritetään viimeiseen asti pitää yllä, vaikka niiden takana tapahtuisi mitä. Mitä enemmän on menetettävää, sitä tarmokkaammin julkisivua pönkitetään.
Mutta salama iskee pihakoivun kahtia ja ruohonleikkuri särkyy. Mitä tämä merkitsee kuvattujen ihmisten elämässä, sen kukin lukija tulkinnee omalla tavallaan.
Ruohonleikkaaja on joka tapauksessa yksi Outi Pakkasen mielenkiintoisimpia kirjoja.