. Otava 2009.
Suvun naisten välienselvittely talvisessa Helsingissä
Outi Pakkanen on kirjoittanut parikymmentä dekkaria, jotka on sijoitettu Helsingin keskustaan tai Lauttasaareen. Pakkanen kuvaakin erityisellä lämmöllä juuri kaupunkia, ihmisten asuntoja, niiden näköaloja, katuja, pieniä kauppoja ja ravintoloita, raitiovaunuja, kaupunkielämää.
Muistivirhe kuvaa yhtä tammikuista viikkoa Helsingissä. Kyseessä on tavallaan normaali Helsingin talvi, sataa loskaa ja räntää. Kirjailija kuvaa miten kenenkin naisen talvikengät kestävät tätä säätä, jonkun kenkien nahkalaatu hylkii loskaa. Kyseessä on nimittäin naisten dekkari, keskeiseen henkilögalleriaan kuuluu oikeastaan vain yksi mies.
Identtiset kaksoissisarukset Meri ja Tuuli ovat oikeastaan koko ikänsä jakaneet kaiken. He ovat aivan toistensa näköisiä ja ovat etenkin nuorena viihtyneet hyvin yhdessä. Sittemmin Tuuli on muuttanut Saksaan ja asunut siellä yli 30 vuotta. Sekä tästä syystä että muista syistä sisarusten välit ovat myöhemmin merkittävästi viilentyneet.
Pakkanen petaa loppuratkaisua oikeastaan koko kirjan ajan. Sukulaiset varjelevat kukin omaa luurankoaan viimeiseen asti, sillä kun Tuuli nyt tulee Saksasta, on olemassa vaara, että suvun kauan varjeltu salaisuus paljastuu. Paljastumisen ehkäisemiseksi kukin toimii omalla tavallaan.
Sisarusten äiti Ella paljastuu vireäksi ja aktiiviseksi kahdeksankymppiseksi. Ella on entinen sosiologi, joka on sisarusten mielestä käyttänyt heitäkin vain tutkimuskohteenaan. Tytöt eivät ole kokeneet äidin rakkautta. Niinpä suvun naiset nyt aikuisena tapaavat harvakseltaan ja aina yhteisen aterian jossain vaiheessa intoutuvat korkeintaan piikittelemään toisiaan.
Viikon aikana kirjan henkilöistä paljastuu uusia puolia kuten dekkarissa pitääkin. Erityisen kiinnostavalta henkilöltä vaikuttaa kirjan mies, leikkikalukauppaa pitävä Visa. Hän tuntuu kaikkein tasapainoisimmalta ja normaalimmalta, mutta hänenkin elämästään paljastuu tiettyjä ristiriitoja. Hän ei kuitenkaan vähästä hötkyile.
Tietynlaista lämpöä talviseen Helsinkiin ja Aaltojen suvun kylmään tunneilmastoon tuo Pakkasen kirjoista tuttu Anna Laine koirineen. Anna valmistaa ullakkoasunnossaan edelleen maukkaita ruokia ja kutsuu milloin kenetkin aterialle. Kun on syöty, Justus-koira saa varautua pitkään kaupunkikierrokseen.
Muistivirhe vaatii lukijalta melkoista kärsivällisyyttä, sillä pari sataa sivua menee ennen kuin jotain alkaa tapahtua. Lopussa tilanteet kuitenkin kiristyvät ja kärjistyvät ja erityisesti lopun kirje kokoaa palaset yhteen. Lukija jää miettimään, miten kukakin henkilö elämäänsä jatkaa. Ja ehkä sitäkin, oliko tämä dekkari ollenkaan.
Ritva Sorvali