Metropoliitta Panteleimon, Murha kirkonkylässä. My…

. Myllylahti 2011.

Herttainen 1950-luvun murhajuttu

Metropoliitta Panteleimon kuvaa talvisen hiljaisen kirkonkylän, jonka kuivuneen koskenuoman pohjalta löytyy yhden kyläläisen ruumis. Tutkimuksissa kyläläisten suhteet paljastuvat samoin kuin poliisin työtapa. Ei hätää vaikka poliisi ei osaa lukea eikä kirjoittaa, vaimo taitaa nämä taidot. Eletään sotien jälkeistä 1950-lukua maaseutumaisessa kirkonkylässä.
 

Siirtolaiset ovat uutta eikä heitä vielä oikein sulateta. Kantaväestö on katkeroitunut kun on joutunut luovuttamaan näille maitaan. Mutta miehistä on pulaa, joten siirtolaismieskin ajautuu jopa kilpasulhaseksi.
 

Kirjailija suhtautuu henkilöihinsä huumorilla. Pieniä yksityiskohtia suorastaan vilisee tämän kirjan sivuilla. Tarkkaan kuvataan kuinka kukin syö karjalanpiirakoita ja kuinka karjalaisemäntä kietaisee niitä vielä evääksikin. Etenkin poliisia ja pappia kestitään näillä herkuilla.
 

Kun jotakin tapahtuu, kaikki ovat tietenkin kuulolla ja valmiina sanomaan asiasta sanasensa. Niinpä suorastaan närää ja jopa katkeruutta aiheutuu siitä, kun poliisi ei käy kaikkia puhuttamassa kuolemantapauksen takia. Tämän tästä kyläläiset menevät asian kanssa tai jopa ilman asiaa pitkin kylänraittia talosta toiseen ja samalla kirjailija kuvaa kunkin asuinsijat.
 

Jotta kaikki lukijat varmasti pysyisivät kartalla, kirjan sisäkanteen on piirretty kirkonkylän kartta. Alkulehdillä on myös luettelo tärkeimmistä henkilöistä. Ja vaikka leppoisa tunnelma värittää koko kirjaa, juoni on loppujen lopuksi ovelasti punottu. Oikeastaan lähes kaikki henkilöt ovat vuorotellen epäilyksenalaisia.
 

Tätä kirjaa voisi suositella kaikille niille, jotka eivät kestä kauheuksia, mutta haluaisivat silti lukea dekkareita. Tällä voi turvallisesti aloittaa.
 

Ritva Sorvali