. Tammi 2007
Kuhala ja Jeri tappajien kintereillä
Markku Ropposen salapoliisilla Kuhalalla on hellyttävä koira Jeri. Kun Kuhala lähtee autolla rikollisten perään, istuu Jeri topakkana autossa ja tarkkailee tienoita. Terävien aistiensa ansiosta Jeri myös auttaa Kuhalaa monta kertaa eri tilanteissa.
Ropponen kuvaa koiraa yhtä paljon kuin Kuhalaakin. Koiran kuulostelut, tonkimiset, äännähtelyt, loukkaantumiset ja innostunut tohotus värittävät Kuhalan matkoja. Ja matkoja riittää ja epämiellyttäviä käänteitä.
Kuhala joutuu tämän tästä vaaraan, mutta selviää usein ihmeellisellä tavalla, viime hetkessä sivuun heittäytymällä. Eli Kuhalaa ei yleensä mukiloida henkihieveriin, vaikka hän roistojen tielle asettuukin. Rohkeasti hän menee kohti näiden lymypaikkoja ja selviää yleensä voittajana.
Suhde poliiseihin on ongelmallinen. Vaikuttaa siltä, että Kuhala ja poliisit kilpailevat kuka saa jutun selvitettyä eikä kumpikaan kerro toisilleen tietojaan. Tämä on tietenkin tuhlausta ja voi jopa auttaa rikollisia etenemään hankkeissaan.
Kuhala on kaupunkilaissalapoliisi ja tykkää istuskella lähiterassilla Jeri pöydänjalkaan sidottuna. Terassilla myös kuulee asioita, siellä voi syödä ja syöttää koiransakin. Eli ajoittain terassi on ikään kuin Kuhalan toimisto.
Kuhala ja kuoleman hipaisu kirjassa rikolliset jahtaavat rahaa, kaiken tapahtumisen kimmokkeena on raha. Niinpä Kuhalan toimeksiantajien ja rikollisten joukosta ei juuri kukaan noussut sen paremmin esille.
Kirja alkaa työttömän keski-ikäisen miehen päivän yksityiskohtaisella kuvauksella. Tästä miehestä ehti tulla jo lukijalla niin läheinen ja mielenkiintoinen, että oli todella sääli, kun hänelle kävi niin kuin kävi. Toivottavasti Ropponen vielä joskus palaa työttömän päivään.
Kuhalan ja hänen koiransa seurassa viihtyy. Pahemmin ei häiritse edes naisen tunkeutuminen parivaljakon väliin. Naisen tultua huusholliin Jeri marssii mustasukkaisena parvekkeelle, mutta ei muuten juuri osoita mieltään.
Ritva Sorvali