. Tammi 2009.
Helteinen Jyväskylä pääroolissa uusimmassa Kuhalassa
Kuhala hikoilee hautausmaan risteys –kirjassa Jyväskylän kuumassa alkukesässä, kiertelee koiransa Jerin kanssa juttujen tapahtumapaikoilla, pitää pihakutsuja kavereilleen ja meneepä naimisiinkin. Oikeastaan en pysty sanomaan, onko tämän kirjan pääasia Kuhalan naimisiinmeno vai varsinaisen tutkittavan jutun eli jalkajousiammunnan vaiheet.
Jyväskylässä elää nimittäin rikas sisarkaksikko, joista toista on ruvettu uhkailemaan. Nainen pyytää apua Kuhalalta. Ennen kuin tämä ehtii tehdä juuri mitään, avunpyytäjä ja tämän aviomies on surmattu jalkajousella. Kuolleen sisko pyytää nyt puolestaan Kuhalaa tutkimaan sisarensa kuolemaa.
Jostain syystä en päässyt sisarusten asiaan enkä koko jalkajousiasiaan oikein sisälle. Tietenkin jousien paikallinen myyjä on kiinnostava tyyppi, natsien ihailija ja kaikin puolin outo tapaus. Mutta sittenkin. Kiinnostiko Kuhalaakaan sisarusten elämä tai kuolema kovin paljon? Kadonnut poika oli tietenkin kiinnostava, mutta oliko pojan kohtalo kuitenkin turhan yksioikoinen?
Kaikkein kiinnostavinta tässä kirjassa on kiertely pitkin Jyväskylää, sen kadut, kahvilat, kaduilla kulkevat tyypit ja myös Kuhalan ystävällinen naapuri. Jeri on kaikessa mukana ja Jerin kautta Kuhalakin huomaa monet asiat. Jerin aistit ovat valppaina. Kuhala vanhenee, kaverit alkavat kuolla ympäriltä. Kuhala alkaa viihtyä yhä enemmän omissa oloissaan, kotona ja kahdestaan koiran kanssa.
Onneksi tuore vaimo Annukka asuu sentään Helsingissä, muuten Kuhalan onnea olisi mahdotonta sietää. Kuhalan edellinen naisystävä kuoli kolarissa juuri kun pariskunnan onni oli ylimmillään, ja mikäli Markku Ropponen aikoo jatkaa Kuhala-kirjoja, Annukka on saatava ainakin pysymään Helsingissä ellei hänen kohtalokseen ole suunnitteilla jotain muuta peruuttamatonta. Onnellinen yksityisetsivä ei jaksa innostaa.
Ritva Sorvali