. Blue Moon 2005.
Nuoren miehen kujanjuoksu rikosten tiellä
Raha ja rakkaudettomuus näyttää ohjaavan Kjell Erikssonin päähenkilöä. Kirjassa Auetkoon maa ainakin yhden ryöstön ja myös murhia tehnyt ja tekevä Tore Svensson pakoilee poliisia Upsalan maastossa. Lukija kulkee vuoroin poliisin ja vuoroin Svenssonin mukana. Lukija tietää kuka tekee mitäkin, mielenkiinto syntyy siitä, miten poliisi saa tapahtumat selville, miten kaikki oikein päättyy.
Tore Svensson on sekoillut melkoisesti etenkin nuorempana ja saanut asiansa solmuun. Hänellä on vielä muutama ihmissuhde, joita hän ei ole täysin tärvellyt, muutama luottohenkilö. Näiden läheisyydessä hän nyt majailee ja jatkaa kostonsa toteuttamista. Hän syyttää yhteiskuntaa tilanteestaan; hänen lapsensa on huostaan otettu ja lapsen äiti haahuilee huumeporukoissa. Tore pitää kaikkeen syyllisinä sosiaaliväkeä.
Poliisin puolella kirjailija kuvaa poliisilaitosta ja etenkin sen esimiestä Ann Lindelliä. Tällä on uusi miesystävä Edward, jonka luona Lindell käy tutkimuksen aikana. Kjell Eriksson kuvaa läheltä ja aistivoimaisesti pariskunnan rakkauskohtauksia. Kirjasta välittyy vahvasti sellainen vaikutelma, että kirjailija todella arvostaa sitä kaikkea lämpöä ja läheisyyttä, mitä miehen ja naisen suhde parhaimmillaan voi molemmille tarjota.
Nuoruus on riski etenkin miehille. Tämä vaikutelma vahvistuu vahvistumistaan. Aikuiset ovat tavallaan voimattomia nuorten häiriköinnin edessä. Ja kun tietty rikoksenteon raja on ylitetty, vaikkapa toinen ihminen murhattu, tuolloin millään ei tunnu enää olevan väliä. Tuolloin ihminen on sulkenut itsensä muun yhteiskunnan ulkopuolelle.
Tore Svensson ajaa epätoivoisesti pitkin Ruotsin maanteitä. Rahaa on, mutta kenellekään ei voi puhua, kenenkään luokse ei voi enää mennä. Tavallaan ainoa keino kohdata yhteiskunta olisi mennä suoraan poliisilaitokselle. Muuta tietä takaisin ihmisten pariin ei Torella enää ole. Kirjailija Eriksson antaa rikollisen kujanjuoksusta todella ankean ja lohduttoman kuvan. Rikos ei kannata.
Ritva Sorvali