. Myllylahti 2011.
Uraanijätevuoret sairastuttavat ympäristönsä
Kirsi Merimaa kuvaa suomalaista Petraa, joka lähtee EU:n virkailijaksi Keski-Aasiaan, Kirgisiaan. Siellä Petra järjestää itselleen kodin ja toimiston, ja hänelle on valittu autonkuljettaja, joka on samalla turvamies. Autonkuljettajan kanssa hän tutustuu uuteen sijoitusmaahansa.
Kirgisia paljastuu karuksi ja köyhäksi. Maa järisee tämän tästä, sikäläiset ovat siihen tottuneet, mutta Petra säikkyy. Lisäksi länsimaisia ihmisiä alkaa yllättäen kuolla, ja Petra alkaa nähdä varjostajia perässään, tatuoituja synkkiä miehiä. Vähitellen Petralle paljastuu, että kaiken takana ovat uraanijätevuoret, joiden lähistöllä sairastutaan outoihin tauteihin.
Mustan kirveen pääaihe on erittäin iso ja erittäin tärkeä. Kirja kertoo, millaista tuhoa uraanikaivos saa aikaan ympäristössään. Aihe on tulenarka, Kirgisia ei ilmeisesti halua asiaa tutkittavan. Tämän takia länsimaisia tarkkailijoita murhataan. Loppumetreillä Petra ajautuu erittäin jännittävään tilanteeseen ja vain hänen kekseliäisyytensä ja rohkeutensa pelastaa hänet.
Jonkin verran kirjan tehoa vievät romanttiset sivujuonet. Sekä Petran että toisen suomalaisnaisen ympärille kudotaan rakkausaiheita, jotka aivan suotta keventävät kirjan hyvää pohjaimua. Tuntuu suorastaan ihmeeltä, että Petra mukamas noissa jännittävissä oloissa pystyy päästämään mieleensä romanttisia haaveita. Tatuointimiehet hallitsevat niin vahvasti sekä maisemaa että mielenmaisemaa.
Ritva Sorvali