. Myllylahti Oy 2013.
Vanhempiensa palvojasta sarjamurhaajaksi
Murhaaja vierelläsi kuvaa hyytävää jännitystä. Tuomola päästää tilanteet äärimmilleen ja antaa tapahtua hyvin paljon pahaa. Hän kuljettaa tarinaa murhaajan mukana ja poliisiasemalla sekä poliisien henkilökohtaisissa asioissa.
Murhaajan vanhemmat ovat tarinan syntipukkeja. Lukijan on pakko ruveta miettimään, mistä me vanhemmat saamme päähämme, että meidän lastemme täytyy täyttää meidän toiveemme ja tarpeemme? Lapset eivät saa olla sitä mitä ovat vaan he joutuvat vanhempiensa sätkynukeiksi. Tuolloin käy pahimmillaan kuten Johanna Tuomolan kuvaamassa romaanissa käy.
Ovelasti Tuomola jättää kerronnassaan murhaajan vanhemmat sivuun, heistä ei kerrota juuri mitään. Kerrotaan vain se mitä heidän toimintansa on saanut aikaan, miten se näkyy heidän pojissaan. Pahinta on se, että toinen poika ei vielä yli kolmikymppisenäkään näe vanhemmissaan mitään tuomittavaa. Niinpä hän kostaa muille, viattomille ihmisille.
Hän kostaa, koska hän jää työttömäksi eikä pysty enää täyttämään mallipojan roolia. Työttömyys on niin suuri lovi siinä kuvassa, jota hän yrittää vanhemmilleen esittää, että sen yli ei pääse. Tämä yritys täydellisen pojan esittämiseen on kaventanut romaanin Paulin elämää koko ajan ja estänyt normaaleiden ihmissuhteiden solmimista.
Lohjan poliisi uppoaa kaulaansa myöten sarjamurhaajasoppaan. Keskeisin poliisi Noora yrittää samalla henkilökohtaisessa elämässään saada lopullisen eron lastensa isään. Tuli mieleeni, että haluaako kirjailija rinnastaa Esan isyyden romaanin murhaajan vanhempien vanhemmuuteen. Samanlainen kylmyys huokuu kuitenkin molemmista.
Johanna Tuomola tuntuu sanovan, että rakkaudeton lapsuus voi johtaa todella vaaralliseen aikuisuuteen. Parhaiten varmistamme sekä oman turvallisuutemme että muiden ihmisten turvallisuuden rakastamalla lapsiamme ja antamalla heidän itse löytää oma tiensä elämässä.
Ritva Sorvali