. Johnny Kniga 2005.
Veljekset tukkanuottasilla
Suruton kuvaa pankkiryöstöjä, jotka saattavat olla jotain muutakin kuin pankkiryöstöjä. Sillä juuri kun on luultu, että ryöstäjä on poissa kadulta, ryöstöt vain jatkuvat. Toisena aiheena on poliisi Harry Homeenkin tunteman naisen tappo. Molemmat aiheet linkittyvät toisiinsa sukulaissuhteiden kautta.
Veljekset ovat molempien tarinoiden taustalla, veljesrakkaus, veljeskateus ja veljesviha. Sama nainen saa veljekset sekaisin eivätkä he enää tiedä, missä tekojen rajat menevät. Myös lapset ja kysymys lasten isyydestä nousevat esille.
Poliisien keskinäiset kärhämät, suorastaan valtapeli poliisilaitoksen sisällä, on kirjan kolmas iso aihe. Näytti siltä että eräälläkin poliisilla oli melkoisen suorat yhteydet jopa rikollisjärjestöihin, hän näytti olevan suorastaan osa niitä. Harmi että tämä asia jäi selvittämättä.
Kirjailijan pääpoliisi Harry Home on jatkuvasti kollegojensa tulilinjalla. Harryn tapa toimia on joidenkin mielestä liian joustavaa, pitäisi kysyä lupia, pitäisi täyttää lomakkeita, pitäisi mennä virkahierarkian mukaan. Mutta kun tilanteet vaativat nopeaa toimintaa, ei byrokratiaan ole aikaa.
Jo Nesbo kirjoittaakin, että juuri vähäisen aloitteellisuutensa takia keskinkertaisuudet potkitaan virkahierarkiassa ylöspäin, jotta he eivät olisi haittaamassa tutkimuksia. Ylös potkittujen pitäisi kuitenkin ymmärtää pysyä ylhäällä eikä sekaantua sellaisiin asioihin, joista he eivät mitään ymmärrä.
Poliisit pohtivat sekä rikollisten moraalia että omaa moraaliaan: ”Kaikilla ihmisillä on tarve sovittaa tekonsa, Beate. Sinulla on se. Ja Luoja tietää, että minulla on se. Ja se on myös Raskolilla. Sovittamisen tarve on yhtä perustavanlaatuinen kuin tarve peseytyä. Kyse on harmoniasta, elintärkeästä sisäisestä tasapainosta. Siitä tasapainosta, jota me kutsumme moraaliksi.”
Hieman myöhemmin poliisit jatkavat filosofointiaan: ”On vain yksi asia, joka on pahempi kuin se, etteivät unelmat toteudu. Se on se, ettei ole unelmia ollenkaan.”
Pidin tässä kirjassa juuri siitä, että poliisit mittaavat rikollisia ikään kuin samalla mitalla kuin itseäänkin. Ihmisiä tässä ollaan, ollaan sitten vankilan muurin millä puolella hyvänsä.
Ritva Sorvali