Jarkko Sipilä, Katumurha

. Gummerus 2010

Sitkeällä puurtamisella poliisi pääsee tapahtumien taustoihin

Katumurhassa pysytään aika hyvin kiinni yhdessä tutkinnassa, kadulla murhattavan miehen tapauksessa. Monta päivää poliisi tuntuu jauhavan paikallaan, kunnes tapaus alkaa vähitellen avautua. Sipilän tutut poliisit Takamäki, Suhonen ja Joutsamo ovat keskeisin poliisijoukkio, joka tapausta ryhtyy tutkimaan.
 

Sipilä kuvaa poliisin soluttautumista epäiltyjen joukkoon. Suhonen esiintyy taas entisenä vankilakundi Suikkasena ja kiertelee ostelemassa aseita. Mutta jos yrittää poliisi soluttautua rikollisten joukkoihin, yrittävätpä rikollisetkin soluttautua sisälle poliisiin.
 

Poliisilla on tavallaan riesanaan myös Supo ja ylempi poliisijohto. Tosin tässä kirjassa ei pahemmin nokitella puolin eikä toisin. Huomio on koko ajan tutkittavassa jutussa.
 

Kun Suhonen istuu baareissa Suikkasena, törmää hän ilmiöön työllistämiskuppila. Siellä osa asiakkaista kittaa kaljaa töikseen. He ovat baarissa ikään kuin töissä, mutta heillä ei ole muuta työtä kuin kaljanjuonti. Baarinpitäjä saa heistä työllistämistukea ja työllistämisviranomaiset saavat tilastonsa näyttämään kauniimmilta. Kaikki ovat tyytyväisiä.
 

Kirja sähköistyy loppua kohden mennessä. Tilanteet vaihtuvat koko ajan, epäillyt ja kuulusteltavat vaihtuvat ja lopussa vielä nähdään nauhoitustilanne, jossa poliisi laittaa yhden pääepäillyistä mikki vaatteissaan toisen epäillyn huusholliin paremman näytön saamista varten.
 

Katumurha on ensisijaisesti poliisintyön kuvausta. Se kertoo kuinka tyhjästä poliisi lähtee liikkeelle ja kuinka se vähitellen yrityksen ja erehdyksen kautta pääsee hieman jyvälle tapahtumien taustoista. Jokaisen edistysaskeleen takana on runsaasti työtä eikä koskaan etukäteen tiedä, mikä on turhaa työtä ja mikä taas johtaa johonkin.
 

Pidin Katumurhan tiiviydestä, siitä että pysyttiin tässä yhdessä tutkinnassa.
 

Ritva Sorvali