(LIKE 2003)
Jaana Airaksisen esikoisdekkari kertoo Helsingin Lauttasaaresta ja Helsingin kaupungin tonttipolitiikasta. Kirjassa tapahtuu tietysti murhakin, mutta ikään kuin sitä paljon suuremmaksi aiheeksi nousee kuitenkin Tele-Sammon hanke saada pääkonttorinsa Lauttasaareen meren rannalle.
Tele-Sammolla on oiva kiristyskeino valtion suuntaan: jos ette järjestä meille pääkonttorin tonttia Lauttasaaresta, niin me viemme pääkonttorimme ulkomaille. Rimpuile siinä sitten. Tele-Sammolla on suorat saunayhteydet valtakunnan huipulle. Kaikkien puolueiden kellokkaat on saunotettu, joten asian pitäisi olla järjestyksessä.
Mutta halutun merenrantatontin nykyiset haltijat, rautateiden eläkeläiset, vetoavat sopimukseen, jonka mukaan paikka on luvattu heille ikuisiksi ajoiksi. Kaupunginhallituksen kokouksen alla kerätään nimiä ja järjestetään mielenosoitusta. Tiedotusvälineet seuraavat kiinnostuneena epätasaista taistelua.
Kaavoitustaistelun ohella Lauttasaaressa kuohuu toisestakin syystä. Sinne yritetään siirtää yömaja, mutta eihän se tietenkään lauttasaarelaisille sovi. Joten kokouksia järjestetään ja viivytystaistelua käydään tämänkin asian ympärillä.
Rikostoimittaja monenlaisen materiaalin äärellä
Kirjan päähenkilö Eva Raulo on Helsingin Sanomien rikostoimittaja. Erittäin mielenkiintoista olikin lukea rikostoimittajan työstä. Hyvä juttu ei synnykään tuosta vaan, vaan vaatii melkoisesti taustatutkimusta. Niinpä toimittaja seikkailee netissä, soittelee sinne tänne, tekee haastatteluja, pyytää tilastoja ym.
Eva Raulolla on miesystävä Esko, jonka kainaloon Eva turhankin usein sukeltaa. Eli kirjassa on kotimaiseksi dekkariksi tavallista enemmän seksikohtauksia. Jotenkin tuntuisi siltä, että kun tekeillä on näinkin suuria juttuja, niin päähenkilön ajatukset pyörisivät enemmän niissä kuin Eskossa.
Evalla on myös räväkkä naisystävä Raisa, jolla puolestaan on miesystävä. Näiden henkilöiden mukanaolon tarpeellisuudesta en tosin ole aivan varma. Lisäksi Evalla on luottopoliisi Lutti, läheinen sukulainen. Mielenkiintoisin Evan lähi-ihmisistä oli kuitenkin Kaisu-täti.
Monen tason vallankäyttöä
Jaana Airaksinen on ottanut esikoisdekkariinsa ison aiheen, yläportaan vallankäytön. Kaava-asiat päätetään jossain yläilmoissa, mutta likaisen työn tekevät sitten pikkupoliitikot ja virkamiehet. Nämä tahot saavat kestää ihmisten vihan. Siitä heille maksetaan. Kunnallispolitiikoille ei tosin edes kovin paljoa.
Jaana Airaksinen virittää hyvin tonttiasian, yömaja-asian ja murhankin, mutta näiden kaikkien yhteen nivominen jää vähemmälle huomiolle. Kuitenkin olisi varmaan ollut mahdollista rakentaa näistä aineksista kirja, jossa kaikki nämä asiat olisivat vielä nähtyäkin tiiviimmin liittyneet toisiinsa.
Muutama asia jää auki
Jotkut asiat jäävät auki. Tällainen asia on esimerkiksi Evaa seuraileva auto. Seurailiko se Evaa ollenkaan? Myös tonttihankkeen ja yömajan välinen yhteys jäi ainakin osittain ilmaan. Ja sekin alkoi kiinnostaa, että miten pitkälle Helsingin Sanomat uskalsi uhmata Tele-Sampoa? Jossain se tuli lehdellekin raja vastaan.
Kirjassa on jonkin verran repliikkejä ja joskus tuntui siltä, että repliikit ovat liian pitkiä. Etenkin silloin jos ihminen kysyy joltakulta jotain, niin ei hän voi kysyä kovin monta asiaa yhtä aikaa. Ainakaan hän ei voi saada niihin kaikkiin vastausta. Mutta kaiken kaikkiaan Lamerica oli mielenkiintoinen lukukokemus.
Jaana Airaksisen teosten saatavuus Kymenlaakson kirjastoissa.
julkaistu 24.1.2004, Kaupunkilehti Seiska