. Teos 2018.
Vantaata myllätään koko ajan
Kirjailija J.P. Pulkkinen on kirjoittanut jo aiemminkin, mutta Sinisiipi on hänen esikoisdekkarinsa ja aloittaa Vantaa-sarjan. Vantaasta kirjoittavia kirjailijoita ei aivan heti tulekaan mieleen, joten jo oli aikakin ruveta siitä kirjoittamaan.
Pulkkisen Vantaa on juuri sellainen, joka näkyy Kehä III:sta ajaessa. Valtavia talorykelmiä, rakennustyömaita, teitä risteytymässä sinne tänne, kuorma-autoja ajamassa mikä missäkin lastissa. Vantaalla on tekemisen meininki, maata myllätään, hiekkaa ajetaan, taloja nousee.
Näin on nyt ja näin on Pulkkisen kirjan mukaan ollut jo 1960-luvulta alkaen. Sillä Pulkkisen päähenkilöt Leo ja Timo ovat perheineen muuttaneet tuolloin Vantaalle, ja vuonna 1970 noin 10-vuotiaat pojat murtautuvat aitojen läpi katsomaan Keimolanajojen harjoittelua. Poikien lapsuutta kuvataan noin 40 sivun verran.
Pääosa kirjaa kuvaa Vantaata vuonna 2010. Tuolloinkin pitää rakentaa, nyt hotellia lähelle lentoasemaa. Ja kun suunnitellulla paikalla sattuvat seisomaan vuonna 1992 rakennetut kerrostalot, pitää ne purkaa. Ja jotta ne voisi purkaa, pitää niistä löytää hometta tai muuta asumiskelvottomuutta. Tämä purkuprosessi aloittaa Sinisiipi-dekkarin.
Paitsi rakennustyömaa Vantaa on myös monien koti. Pulkkinen kirjoittaa Vantaasta sellaisella kotiseuturakkaudella, että kateeksi käy. Vantaa on rosoinen ja harmaa, mutta siellä asuu tekevää porukkaa, siellä on satamäärin nimettyjä teitä, mäkiä, harjuja ja lampia. Ja siellä kaiken rakentamisen keskellä asuu myös sinisiipiä eli hentoisia perhosia, joihin pojat jo kirjan alussa törmäävät.
Rakentaminen vaatii myös uhrinsa, sillä tonteista ja rakennusprojekteista taistellaan. Joillakin on laajat verkostot sekä kaupungin virkamiehiin että eri tason poliittisiin päättäjiin. Näitä verkostoja pitää koko ajan vaalia, verestää, voidella. Pulkkinen kertoo siitäkin, miten tämä hoituu Vantaalla.
Juuri rakentamisen uhrit tekevät tästä kirjasta dekkarin. Jos purkutyömaalta löytyy ruumis, poliisin pitää puuttua asioihin, pysäyttää purkaminen, vaikka Vantaan etu vaatisi nopeaa toimintaa. Vantaan etu on se sanapari, joka yleensä avaa ovet joka paikkaan, vain ruumiit pystyvät menemään sen yli.
Niinpä Vantaan poliisi ja keskusrikospoliisi pääsevät kiistelemään mikä on kenenkin juttu. Ja taas ajetaan pitkin Vantaan loputonta tiestöä ja tutustutaan kaupunkiin. Hyvä että etulehdillä on viitteellinen Vantaan kartta, Vantaan hirvenpää. Pysytään paremmin kartalla.
Ritva Sorvali