. Wsoy 2007
Remes natsi-Saksan geeniteknologian lähteillä
Ilkka Remes ei ole koskaan väistellyt suuria aiheita. Oikeastaan hän on suorastaan etsinyt niitä ja syössyt henkilönsä maailman politiikan ja talouselämän huippujen salaisiin kammioihin sekä juonittelujen ja lahjontojen syövereihin. Perusideana on yleensä ajatus: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Pahan perimä vie lukijan natsi-Saksan geeniteknologiaan ja atomipommin kehittelyyn. Nämä molemmat tutkimukset vaativat uhrinsa. Natsi-Saksassa geenitutkimuksen koehenkilöt tulivat tietenkin keskitysleireistä, sieltä tulivat myös tutkimuksissa tarvittavat elimet. Uraania louhivat tietenkin sotavangit.
Remeksen keski-ikäiset päähenkilöt saavat tietää, että miehen vanhemmat ovat työskennelleet Saksan sotaponnistusten hyväksi vuosina 1937-1945. Romaanissa eletään kuitenkin pääosin nykyaikaa ja kuljetaan Suomen, Saksan ja Englannin väliä, mutta livahtaapa mukaan myös Venäjä, arabimaat ja USA:kin. Eli taas liikutaan oikeastaan pitkin maailmaa.
Mielenkiintoista oli lukea esimerkiksi siitä, että Remeksen mukaan rotuopit tulivat oikeastaan Amerikasta Eurooppaan. Onhan se tavallaan luonnollista, sillä Amerikassa on jopa taisteltu tästä asiasta. Kirjan mukaan amerikkalaisen Rockenfeller-säätiön tukemasta Rudinistä tuli kuitenkin natsihallinnon rotuohjelman arkkitehti.
Mielenkiintoista oli myös se, että sodan jälkeen saksalaiset tiedemiehet otettiin ilomielin amerikkalaisten tutkimuslaitosten leipiin, erityisen mielellään Amerikkaan otettiin atomipommin kehittelyyn erikoistuneet tutkijat ja geenitutkijat. Edes heidän natsimenneisyytensä ei asiaa haitannut.
Jos jotain sodan jälkeen kysyttiin, myös tutkijat saattoivat sanoa, että eivät tienneet mistään mitään eivätkä tehneet muuta kuin mitä käskettiin. Tällä tavalla aukeni tie uuteen maailmaan. Remes kertoo kuinka samat tutkijat käyttivät myös Amerikassa hyvinkin arveluttavia menetelmiä esimerkiksi tehdessään ihmiskokeitaan.
Pahan perimää kertoo erittäin havainnollisesti sen, kuinka isien pahat teot kuitenkin ennemmin tai myöhemmin koituvat poikien ja pojanpoikien uhaksi. Ja mikäli ihmisellä on omatunto, nuo teot ovat nakertaneet häntä sisältä päin koko hänen elämänsä ajan. Mutta oman kunnianhimonsa sokaisemana ihminen voi olla ihmiselle todellinen susi. Jälleen kerran Ilkka Remes on tarttunut isoon asiaan.
Ritva Sorvali