Arttu Tuominen, Muistilabyrintti

. Myllylahti 2015.

Poliitikot ja yrittäjät suurennuslasin alla Porissa

Muistilabyrintti on poliisiromaani, joka sijoittuu noin viikon ajaksi Porin tienoille, länsirannikolle. Päähenkilöinä on puolenkymmentä poliisia, joista Janne Rautakorpi on menettänyt muun muassa muistiaan viisitoista vuotta sitten tapahtuneessa pahassa kolarissa. Toinen ryhmän poliisi Liisa Sarasoja on juossut pakoon koulukiusatun menneisyyttään.

Porissa kiistellään torille pystytettävästä teollisuusneuvoksen patsaasta, ja samaan aikaan lähistön uimarannat pilaantuvat. Kalat kuolevat ja joki haisee. Kaupungin terveystarkastajan kujanjuoksu irtisanomisuhan alla paljastaa kunnallispolitiikan kovan todellisuuden; raha, sisäpiirin tieto ja asema ratkaisevat, miten asioita hoidetaan.

Politiikkojen ja virkamiesten moraali joutuvat vahvan suurennuslasin alle. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan ilmeisesti kateudesta johtuva sinnikäs terveystarkastajan ajojahti kertoo vallankäytön häikäilemättömyydestä, se kertoo esimerkiksi kiristyksen käytöstä lausuntojen ja todistusten haalimisessa.

Muistilabyrintti on Arttu Tuomisen esikoisdekkari. Se haroo moniaalle, yhtenä isona teemana siinä kulkee isien ja poikien suhde tai sen puute. Toisena voisi olla miesmaailmaa laajalti hallitseva naisviha. Etenkin jos nainen on pätevä, etevä ja aikaansaapa, tämä ilmiö saattaa olla punainen vaate monille miehille. Ainakin se epämiellyttävästi pakottaa nämä liikkeelle.

Kirjan loppu äityy valtavaksi trilleriksi, jossa milloin kukakin on kuolemaisillaan. Mielestäni rauhallisempikin loppu olisi riittänyt, nyt se karkaa ilmestyskirjamaisiin mittoihin. Kun lopussa kaiken lisäksi vielä sataa, myrskyää ja ukkonen jyrisee, maailmanlopun tunnelmat ovat lähellä. Ilman näin hurjaa loppua, kirja olisi ollut tasapainoisempi.

Mutta ihailin uuden kirjailijan monipuolisuutta, etenkin poliisien kuvausta, poliisien sisäisten kaunojen ja kateuksien kuvausta. Monet henkilöt tulivat niin lähelle, että heidän kohtalostaan alkoi kantaa huolta. Teollisuusjohtajan kuvaus meni ehkä hieman yli uskottavuuden rajan.

Ritva Sorvali