. Blue Moon 2014.
Viivähdys takavuosien Reykjavikissa
Reykjavikin öissä palataan Arnaldurin pääpoliisin Erlendurin nuoruuteen. Tämä toimii Reykjavikin järjestyspoliisissa ja joutuu tekemään myös yövuoroja. Niinpä hän tutustuu Reykjavikin öihin, katutappeluihin, perheväkivaltaan, ryöstöihin ja kolareihin. Hän tutustuu myös ihmisiin, jotka huutelevat poliisille pilkkahuutoja.
Erlendur tekee tavallaan poliisintöitä myös vapaa-ajallaan. Hän kiinnostuu muun muassa puliukkojen kuolemista ja rupeaa tutkimaan niiden syitä. Virallinen tutkinta on tavallaan lopetettu toteamukseen: hukkui humalapäissään. Mutta Erlendur on näkevinään tapauksissa muutakin ja ryhtyy haastattelemaan uhrin sukulaisia ja naapureita.
Niinpä puliukon pompan alta alkaa kuoriutua menestynyt nuori mies, joka elämänsä huippukohdassa joutuu onnettomuuteen ja siitä alamäki alkaa. Erlendur kohtaa taas runsaasti vastahankaisuutta, ihmiset eivät haluaisi puhua vanhoista asioista. Syynä on taas se, että oma syyllisyys nousee esiin: miksi tein silloin niin tai miksi en tehnyt toisin.
Menneisyys elää nykyisyydessä myös tässä kirjassa kuten aiemmissakin Arnaldurin kirjoissa. Ihmiset kantavat kokemuksiaan mukanaan, ja ne ovat muovanneet heidän elämäänsä. Samaa kokeneet tunnistavat toisensa ja saavat toisiltaan eräänlaista vertaistukea. Niinpä esimerkiksi Reykjavikin yössä kuollut puliukko Hannibal on tunnistanut Erlenturin elämänasenteessa samaa syyllisyyttä ja sovittamisen halua, mitä hän itsekin on elämässään kokenut.
Tässä kirjassa Erlendur seurustelee tulevan vaimonsa kanssa, mutta seurustelu on sivuseikka murhatutkimuksen rinnalla. Mikään ei etenisi sillä rintamalla, ellei seurustelukumppani johdattelisi asioita haluamaansa suuntaan.
Ritva Sorvali