Antti Tuomainen, Tappaja, toivoakseni

. Myllylahti 2006

Helsinkiläinen nuorimies ristiriitatilanteessa

Antti Tuomaisen esikoisdekkari lähestyy dekkarilajityyppiä mielenkiintoisesta kulmasta. Kirjan päähenkilöä Antoa odottaa tiukka konkurssi ja puolen miljoonan euron velat. Jostakin pitäisi taikoa rahaa. Tilannetta vaikeuttaa vielä sekin, että Anto on juuri tutustunut Fridaan ja haluasi vakiintua perheelliseksi.

Mitä tehdä kun vanha kaveri tarjoaa keikkaa, josta lohkeaisi jopa miljoona puhtaana käteen? Rahat saisi, kun murhaisi kaksi vankilasta juuri vapautunutta murhamiestä, jotka ovat viisi vuotta sitten surmanneet metrossa kaverin vaimon. Anto lupaa miettiä asiaa.

Yhtenä juonen linkkinä on Anton työ. Hän kirjoittaa tositeeveen tuottajalle tapahtumarikasta dialogia ja saa koko ajan moitteita siitä, että ”tapahtumia” on liian vähän. Tapahtumiksi mielletään vain insesti, murhat, raiskaukset ym. törkeydet. Niitä pitäisi löytyä joka sivulta.

Tuomainen kuvaa hyvin Anton hätää monenlaisten ristipaineiden aallokossa. Ongelmia ei suinkaan vähennä se, että Anto on alkoholisti. Hänen pitää koko ajan käydä AA-kerhossa saadakseen vahvistusta raittiina pysymiselleen. Paineiden ristitulessa repsahtaminen on enemmän kuin odottavaa.

Anto ajaa autollaan pitkin Helsinkiä. Välillä hän kävelee ja aina Tuomainen mainitsee, missä hän milloinkin on. Tällä tavalla Tappaja, toivoakseni on kirja myös Helsingistä. Henkilöt asuvat ainakin Kulosaaressa, Kalliossa, Merihaassa, Töölössä, Pitäjänmäellä. Niinpä Helsingin tienoo tulee selattua läpi moneen kertaan.

Tuomainen on lupaava uusi kirjoittaja. Hän kirjoittaa nasevaa lyhyttä dialogia ja kuvaa hyvin ahdistuneen ihmisen tekemisiä. Hän ei niinkään kerro siitä mitä ihmiset ajattelevat vaan enemmän siitä, mitä nämä missäkin tilanteessa tekevät. Heminway tulee mieleen Tuomaisen tekstiä lukiessa.

Ritva Sorvali