. Otava 2004
Lämminhenkinen dekkari eteläisestä Afrikasta
Kirahvin kyyneleet kertoo afrikkalaisesta naissalapoliisista Mma Ramotswesta. Tämä tuhti keski-ikäinen nainen on perustanut etsivätoimiston ja hoitaa sitä kautta ihmisten asioita. Kuka ihmettelee vaimonsa runsasta rahankäyttöä, kenen poika on hävinnyt jne.
Tämä kirja kertoo Afrikasta, jossa ihmiset voivat hyvin. He huolehtivat toisistaan, arvostavat toisiaan ja nauttivat elämästään. Kirjassa arvostetaan hyviä tapoja, kohteliaisuutta, toisten huomioonottamista.
Muutamia pieniä piikkejä annetaan ulkomaalaisten suuntaan. Monet menevät Afrikkaan neuvomaan afrikkalaisille, kuinka näiden pitäisi elää: ei saa tehdä noin vaan pitää tehdä näin. Afrikkalaisista on kuitenkin yhtä ikävystyttävää kuunnella neuvoja kuin muistakin ihmisistä.
Monet häpeilevät kun tulevat pyytämään salapoliisilta apua. Mma Ramotswe rauhoittaa heitä: Avun pyytämisessä ei ole mitään hävettävää. Vahvat ihmiset uskaltavat pyytää apua. Heikot eivät osaa tai uskalla.
Kirjan lopussa käsitellään kirahvin kyyneleitä, jotka koristavat lahjakoria. Mma Ramotswe sanoo, että kirahvi antoi siihen kyyneleensä, koska sillä ei ollut muuta annettavaa. Kirahvin kyyneleet lahjakorin koristeena tarkoittaa, että me kaikki voimme antaa jotain.
Kirahvin kyyneleet on todella lämminhenkinen hyvän mielen lähettiläs. Kirjan ihmiset viihtyvät työssään, elämässään, maailmassaan. Ongelmat ratkaistaan siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän harmia mahdollisimman harvalle. Hienotunteisuuttaan salapoliisi ei suinkaan kerro asiakkaalleen kaikkea.
Ritva Sorvali