Åke Edwardson, Maanpäällinen taivas

. Like 2003

Erik Winder saa multaa varpaidensa väliin

Maanpäällisessä taivaassa poliisit puhuvat useampaankin kertaan, että poliisien tehtävä on tehdä maailmasta taivaan valtakunta, maanpäällinen taivas.

Kirjassa tutkitaan tarhaikäisten lasten epämääräisiä lyhyempi- ja pitempiaikaisia katoamisia. Eräs mies valokuvailee tarhojen pihoja, houkuttelee lapsia autoonsa, ajeluttelee näitä ja tarjoaa karkkia. Lapset puhuvat asiasta kotonaan, vanhemmat huolestuvat.

Toinen tapahtumasarja on nuorten miesten mukilointi teräsaseella. Poliisit yrittävät löytää jotain yhteistä mukilointitapausten välillä. Muuta yhteistä ei tunnu löytyvän kuin se että ase on sama ja uhrit ovat nuoria miehiä.

Poliiseja harmittaa se, miten vähän ihmiset näkevät mitään tai ottavat yhteyttä poliisiin. Esimerkiksi taksit, jotka kiertävät kaupunkia kaikkina vuorokauden aikoina, ovat tulleet entistä haluttomimmiksi ottamaan poliisiin yhteyttä.

Kirjan perusteema on lasten ja vanhempien väliset suhteen. Ne jylläävät tapahtuvien rikosten taustalla, mutta ne vaikuttavat myös poliisien arjessa. Oli joulu tai juhannus, poliisit joutuvat jättämään perheensä ja lapsensa, jos jonkin jutun tilanne on kuumimmillaan ja tuloksia pitäisi saada aikaan.

Edwardsonin poliisit tekevät melkoisesti taustatyötä ennen kuin he lähtevät epäiltyjä haastattamaan. Toisaalta joskus lähtö voi tapahtua hyvinkin nopean päätöksen jälkeen. Joku saa aavistuksen, että jossain tapahtuu nyt jotain ja silloin lähdetään.

Maanpäällisessä taivaassa osa mukiloiduista pojista on kotoisin läheiseltä maaseudulta. Niinpä kaupunkilaiset poliisit työntyvät yksinäisten ikämiesten asuttamiin maalaistölleihin. Muutos Göteborgin suurkaupungista on melkoinen.
Ritva Sorvali