Åke Edwardson, Kivinen purje

. Like 2004

Kivinen purje haroo liian moneen suuntaan

Kivinen purje leviää monella tavalla käsiin. Siinä on kaksi toisistaan täysin irrallista juttua, joista toinen vie tutkijat suorastaan Skotlannin rannikolle asti. Kun maantieteellisten etäisyyksien lisäksi osa aikaa eletään noin 60 vuoden takaisessa menneisyydessä, lopputuloksena on hajanainen vaikutelma.

Se että osa tutkimuksesta tehdään ulkomailla, hajottaa Edwardsonin tutuksi tulleen tutkijaporukan eikä kirjassa voi olla yhtenäistä tiivistä tarinaa. Liian paljon tilaa menee juonen kuljetuksiin, ihmisten matkoihin sinne ja tänne, hotellihuoneiden varaamisiin ja yhä uusien ihmisten sisäänmarssiin.

Eli nähdäkseni Kivisessä purjeessa ei päästä sille pohdinnan tasolle, mikä Edwardsonin kirjoissa viehättää. Poliisit joutuvat olemaan liikaa liikkeellä. Runsas liikkuminen pätee myös göteborgilaiseen naisten pahoinpitelytutkimukseen. Siinäkin lähinnä ajetaan koko ajan autolla paikasta toiseen.

Joten pidän Kivistä purjetta jonkinlaisena Edwardsonin välityönä. Vuosi ja kirja vauhdilla edennyt kirjailija ei varmaan voi tällaisilta välttyä. Ei etenkään, kun tavoitteena näyttää aina olevan lähes 500-sivuinen opus.

Ritva Sorvali