Ville Kaarnakari, Operaatio Chevalier

. Tammi 2011. 531 sivua.

Vakoilua ja vastavakoilua sodanaikaisessa Suomessa

Ville Kaarnakarin paksu jännnitysromaani jatkosodanaikaisen Suomen vakoilu- ja tiedustelukuvioista pitää vahvasti pihdeissään. Niinpä romaani oli todella pakko lukea loppuun yöunista tinkimällä.
 

Alussa eletään syksyä 1941, jolloin panssarilaiva Ilmarinen upotetaan ja muitakin tihutöitä tehdään. Salaperäinen matkustaja kulkee Pietarin ja Tukholman väliä ja Helsingin kerrostalojen vinteillä pidetään salaisia kokouksia. Suomen virallinen vakoilu yrittää selvittää mistä oikein on kysymys.
 

Varsinaisesti jännitys tihentyy Mannerheimin syntymäpäivien järjestelyjen alla touko-kesäkuussa 1942. Tuolloin toimitaan vilkkaasti eri tahoilla, viestejä vaihdellaan ja tulkitaan, puhelimella ei voi kaikkia viestejä toimittaa vaan ne on vietävä kuriiripostina. Myös eri joukkojen liikehdinnöistä päätellään mitä milloinkin.
 

Kaikki huipentuu Marskin syntymäpäivään eli kesäkuun neljänteen. Tuolloin junia ja lentokoneita liikkuu Imatran suunnassa, lähimetsissä kuhisee eri maiden asepukuihin puettuja sotilaita, sissejä ja partisaaneja. Varsinaiset juhlavieraat yrittävät Saimaan hovissa olla kuin mitään kummempaa ei olisi meneillään. Maljoja kohotellaan samalla kun luodit ropisevat hovin katolla.
 

Kirjassa on sota-ajan henkilöitä omilla nimillään, mutta ilmeisesti runsaasti myös kuviteltuja henkilöitä. Ainakin henkilöiden ajatukset ja puheet on kirjailijan ollut pakko kuvitella. Tämä faktan fiktion yhdistelmä kuitenkin vakuuttaa. Ainoastaan sitä ihmettelin, miten nämä juovat koko ajan kahvia, kun muu Suomi joi tuolloin erilaisia korvikkeita.
 

Ritva Sorvali