Tuula T. Matintupa, Piippo ja häpeän kasvot.

. Kustannus-Mäkelä Oy 2005.

Häpeän peittely saa paljon pahaa aikaan

Tuula T. Matintupa onnistuu jälleen harhauttamaan lukijan tavallaan selvän asian äärellä. Ollaan pienessä kylässä, jonka vanha opettaja löytyy avannosta. Lukijalle kerrotaan kirjan alussa, kuinka hänet sinne työnnetään. Piippo kumppaneineen hälytetään paikalle haastattelemaan kyläläisiä.

Kirjailija kuvaa tilannetta myös nuoren kyläläisen, Sannin näkökulmasta. Sanni on valmistunut opettajaksi, mutta joutunut heti ensimmäisen kouluvuoden jälkeen sairaslomalle. Sanni muistelee elämäänsä ja erityisesti kylässä tapahtunutta 15 vuoden takaista nuoren tytön kuolemaa. Sanni käy terapiassa ja näkee unia.

Poliisitkin tutkivat opettajan kuolemaa ja tytön kuolemaa samana juttuna. Tuskin pienessä kylässä sattuisi samantapaista juttua useampaan kertaan, elleivät ne olisi saman jutun osia. Taas motiiviksi paljastuu joko omien ja tai muiden tekojen epätoivoinen peittely.

Kylästä löytyy vanhuksia, keski-ikäisiä, yksinäisiä miehiä, aikamiespoikia ja poikapareja. Opettaja on hallinnut kylää rautaisella otteella, koululaisia koulussa ja aikuisia kunnanhallituksesta ja valtuustosta käsin. Matintupa antaa ymmärtää, että kuvatussa kunnassa sekä kunnan virat että rakennusluvat menevät ensisijaisesti ”poliittisten ansioiden” mukaan.

Viidentoista vuoden takaisesta juhannuksen vietosta ja tuolloin tapahtuneesta 15-vuotiaan Leenan kuolemasta ei kylässä ole saanut puhua. Se on vaiettu yhdessä, yhteisenä häpeänä. Kaikki miehet ja suuri osa naisistakin oli tuolloin vahvassa pontikkahumalassa, joten moni ei muistakaan mitään.

Kun poliisit penkovat tapahtumaa, tämä koetaan kiusallisena. Se koetaan yhteisen mätäpaiseen puhkaisuyrityksenä, ja monella taholla pelätään mitä tuleman pitää. Sekä yhteisen häpeän että yksityisen häpeän peittely on jo aiheuttanut paljon pahaa, ja kirjan kuvaamana aikanakin peittely saa ihmiset liikkeelle.

Kirjailija kuljettaa rinnakkain poliisitutkintaa ja nuoren Sannin terapiaa. Tarkkaavainen lukija pystynee poimimaan terapiasta ja muun muassa siellä käsitellyistä unista avaimia myös poliisitutkintaan. Lukija tietää enemmän kuin poliisi, mutta ei liikaa. Matintupa saa pidettyä murhaajan piilossa kirjan viimeisille sivuille asti. 

Ritva Sorvali