. Like 2012.
Keisari ja Aave alamaailman valtateillä
Miltä tuntuu Jarmo Turusesta, kun hän yllättäen saa puhelun ja käskyn osallistua keikkaan, ilmeisesti pankkiryöstökeikkaan. Turunen on seitsemän vuotta elänyt hiljaista perhe-elämää, ja nyt sitten tämä.
Kirja kuvaa hyvin sitä, miten vaikea ihmisen on peitellä pelkoaan perheenjäseniltään. Se on yhtä epätoivoista kuin humalaisen yritys näytellä selvää. Turunen yrittää ja yrittää ja koko ajan suhde vaimoon ja tyttäreen vaikeutuu, siitä tulee ikään kuin ontto.
Keisari on eräänlainen alamaailman jumala, johon toiset uskovat toiset eivät. Ainakin huhu on olemassa siitä, että Keisari olisi ollut monen ryöstön tai muun hankkeen takapiruna. Samalla tavalla on huhuttu Aaveesta, joka yliluonnollisilla ajotaidoillaan on monesti pelastanut ryöstäjät poliisin kynsistä.
Kirjassa seikkailee ainakin kaksi alamaailman joukkiota. Lisäksi Turunen kertoo ahdingostaan vanhalle toimittajaystävälleen, joka puolestaan vetää tapahtumiin eläkkeellä olevan poliisin. Jonkinlaiseen rooliin nousevat myös Turusen työpaikan ihmiset ja rivitalonaapurit.
Jossain vaiheessa toiminta kerta kaikkiaan ottaa pääroolin eikä hitaampi meinaa pysyä mukana: autot ja aseet puhuvat. Mutta pääosin pidin tästä tarinasta. Se kertoo siitäkin, miten vaikea on päästä eroon menneisyydestään, miten vanha joukko pitää kiinni jäsenistään eikä halua päästää ketään kuiville.
Turusella ei mielestään ollut vaihtoehtoja.
Ritva Sorvali