. Crime Time 2021.
Olisiko suvun salaisuuksia voinut avata jo aikaisemmin?
Minun oli erittäin vaikea päästä sisälle Tuija Lehtisen dekkariin Klovnin kahdet kasvot. Alusta alkaen Lehtinen vyöryttää kirjaan melkoisen henkilömäärän ja ikään kuin eri tutkimusaiheita. Niinpä tipahtelin kärryiltä tämän tästä.
Vasta sitten kun yksi keskeinen henkilö kirjan lopulla löydetään kuolleena, tarina alkaa vetää eri tavalla. Kirjan vetävyyden kannalta, tämän henkilö olisi pitänyt kuolla ainakin 50 sivua aikaisemmin.
Nimittäin vasta sitten kun tämä henkilö löydetään kuolleena, kirja alkaa avautua. Tuohon asti tutkintaa vetävällä Erja Revolla on vain olettamuksia eikä oikein kunnollista tutkimuskohdettakaan, kun kyseessä on vain tiettyjen henkilöiden tuntemuksia siitä, että heitä vainotaan.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin Espooseen ja läntiselle Uudellemaalle. Siellä yhdelle käytöstä poistelulle rautatieasemalle on perustettu kulttuurikeskus, jossa pidetään muun muassa taidekursseja. Tällaiselle kurssille Erja Repo ilmoittautuu pitääkseen silmällä erästä vainottua.
Lukija tutustutetaan kurssilaisiin ja kulttuurikeskusta rahoittavaan sukuun. Kun kaiken tämän jaksaa kahlata läpi, kirjan lopussa lukija kuitenkin palkitaan todella moninkertaisesti. Tarina paljastuu niin monisyiseksi ja monella tavalla kiinnostavaksi, että toivon lukijoiden jaksavan painaltaa tasapaksun keskiosan läpi. Mutta miksi tällainen tasapaksu keskiosa piti kirjassa olla?
Olisiko suvun salaisuuksia voinut avata joiltain osin jo aikaisemmin? Nyt nimittäin tuntui siltä, että viimeisiin 50 sivuun oli pitänyt ahtaa tarinaa enemmän kuin sinne oikeastaan olisi mahtunut. Mutta lopussa todellakin paljastuvat klovnin kahdet kasvot ja paljon muutakin.
Ritva Sorvali