Timo Sandberg, Kostonkierre

. Karisto 2020.

Lahtelaiset vainoavat toisiaan välirauhavuonna

Kostonkierre kuvaa Lahtea välirauhan aikana. Sotilaat ovat kotiutuneet talvisodasta, evakot yrittävät löytää jostain paikkansa, turvasäilöön otetut on vapautettu ja yritetään elää ikään kuin rauhan aikaa. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Kosto tuntuu kytevän monen mielessä, kosto ensinnäkin venäläisille ja kosto suomalaisille sotaa pakoilleille.

Työpaikoilla levitetään kahdenlaisia lehtisiä, toiset kutsuvat Suomi-Neuvostoliitto seuran tilaisuuksiin ja toisissa mainostetaan isänmaallista suojeluskunnan tyyppistä toimintaa. Valpo eli ohrana järjestää vakoilijoitaan joka puolelle, toisinajattelijoita pahoinpidellään ja kuskataan poliisin avustuksella putkaan.

Timo Sandbergin vanhat tutut Reunanpalstan henkilöt, poliisi Otso Kekki Veeroineen, kylvettäjä Hilda, Anton ja Elisa suutarinverstaineen, Ismo ja Silja kerrostaloasunnossaan, Valpon poliisit Teräväinen ja Mannelin sekä Lahden poliisin muu porukka ovat taas keskiössä.

Taas pitää pelätä sekä omasta puolestaan että läheistensä puolesta. Lahdessa näyttää olevan erityisen innokkaita ilmiantajia, vakoilijoita, toiselle pahaa tahtovia. Onneksi Reunanpalstalla kukoistaa myös onni ja yhteisöllisyys. Se on eräänlainen turvasatama sekä asukkailleen että muille kovaa kokeneille.

Lahteen tuli tämän kirjan mukaan noin 6000 talvisodan evakkoa. Näistä annetaan sellainen kuva, että monet ovat irtolaisia, rikollisuus ja kaikenlainen levottomuus on lisääntynyt. Harmi oikeastaan, että Sandberg ei ole ottanut kirjansa lähikuvaan yhtään evakkoa. Olisihan jonkin perheen voinut majoittaa vaikka Reunanpalstalle.

Kostonkierre on hyvän nimi tälle kirjalle. Juuri siitä on kyse. Siitä on kyse myös kahdessa murhassa, joita Otso Kekki pannaan tutkimaan. Murhat selviävätkin kirjan lopulla yllättävällä tavalla, mutta niillekin löytyy hyvä kostomotiivi. Taas Lahti saa olla ylpeä, sen historiaa käsitellään dekkarissa.

Ritva Sorvali