Timo Sandberg, Kärpäsvaara

. Karisto 2014.

Kärpäsvaara miesten uhkana Lahdessa

Timo Sandberg on Kärpäsvaarassa palannut taas nyky-Lahteen, sen erilaisiin rikoksiin. Nuoret vakoilevat vanhusten tunnuslukuja, varastavat näiden pankkikortit ja tyhjentävät tilit. Keski-ikäiset mahtimiehet pitävät Lahdessa kokouksiaan ja joutuvat tilille tekemisistään; minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Poliisissakin kihisee ja kuhisee. Taru Lund on edelleen hemaiseva naispoliisi, jota moni mieskollega katselee sillä silmällä. Lundin miesystävä poliisi-Heittola on saanut kuulan kylkeensä ja makoilee sairaslomalla, mutta piristyy oitis ja ehtii kirjan aikana aikakin kaksi kertaa joutua taas todelliseen hengenvaaraan.

Kun mietin mistä Sandbergin kirja ensi-sijaisesti kertoo, tuli mieleen nuoruus. Kirjan nuoret ovat ikään kuin heitteillä, heitteillä monessa mielessä. Heillä ei ole oikein suuntaa eikä kovaa maata jalkojensa alla, he elävät päivästä toiseen kaltevalla pinnalla. Myös Taru Lund pohtii myös oman murrosikää lähestyvän tyttärensä tilannetta. Tyttö joutuu olemaan paljon yksin.

Nuoruus on mukana myös keski-ikäisten mahtimiesten elämässä. Heidän oma nuoruutensa, siitä kumpuavat traagiset tapahtumat ja ainakin yhden osalta myös jatkuva nuoruuteen tarrautuminen. Ja ikään kuin he eivät kukaan olisi vieläkään aikuisia, he muistelevat muinaisia panemisiaan kuin suuriakin urotöitään.

Kirjan opetus voisi olla, että kaltevalla pinnan voi liukastua oli sitten nuori tai vanhempi. Ja se että kaikesta joutuu vastuuseen ennemmin tai myöhemmin. Kirjan nimi Kärpäsvaara kertonee, mistä päin vaara uhkaa ja minkä tyyppistä se on. Lahdessa on Kärpäsen kaupunginosa, ja jos oikeutta ei muuten saa, sen voi joku sillä suunnalla ottaa omiin käsiinsä.

Kouvolalaisittain saattaa olla kiinnostavaa, että yksi mahtimiehistä on yhdistyneen Kouvolan kaupunginjohtaja, joka valittaa Lahdessa kavereilleen muun muassa näin: ”Tilanne on kärjistynyt, kun pitäisi saada ulos yhdistymisen edut. Siitä on noussut melkoinen rähinä. Joka helvetin kylään pitäisi jättää omat pikku palvelunsa.”

Ritva Sorvali