. Karisto 2015.
Sormenjälkitutkimus Lahden poliisin avuksi
Timo Sandberg jatkaa Häränsilmässä Mustamäessä aloittamaansa Lahden kieltolakiajan käsittelyä. Tarinassa eletään 1920-lukua Reunankulmalla, Radansivussa, tutulla poliisilaitoksella ja muutenkin Lahden keskustassa. Myös henkilöt ovat samoja, Tornin perhe, Otso Kekki, Vera ja monet muut.
Melko isossa roolissa ovat viinamäenmiehet, sillä he pitävät riemukasta leiriään Häränsilmän rannalla. Toinen iso asia on sähkökirkon eli Lahden radiomastojen rakentaminen saksalaisten johdolla. Kun mastot valmistuvat, hiljennytään tämän kirkon ääreen sekä Lahdessa että kauempanakin.
Poliisintyöhön tulee uutta ilmettä, kun Kekki käy Helsingissä opettelemassa sormenjälkien ottamista. Muut poliisit pitävät menetelmää huuhaana, mutta sitä ruvetaan kokeilemaan. Jotain todistusaineistoa on saatava, murhat menevät automaattisesti pirtukauppiaiden tiliin, vaikka taustalla olisi poliittisia kytkentöjä.
Sillä molemmat poliittiset ääriliikkeet jatkavat toimintaansa, kommunistit maan alla ja suojeluskuntalaiset näkyvästi. Koska kommunistien toiminta on kiellettyä, mutta suojeluskuntalaisten sallittua, katsovat jälkimmäiset, että heillä on lupa ottaa oikeus omiin käsiinsä ja jakaa rangaistuksia haluamallaan tavalla.
Ainakin Otso Kekki tietää tämän, mutta koska muu poliisikunta on pitkälti suojeluskuntalaisten puolella, tutkimukset eivät etene. Aina löytyy kymmenittäin henkilöitä, jotka todistavat epäillyn olleen jossain aivan muualla kuin murhapaikalla.
Tutkimuksia vaikeuttaa myös ihmisten haluttomuus antaa tietoja. Ainakin Lahdessa näyttää tämän kirjan mukaan olevan käytäntö, että poliisi rinnastetaan lahtariin, jonka kanssa ei haluta olla missään tekemisissä. Ei luoteta siihen, että poliisi olisi tavallisen ihmisen turva. Suomalainen oikeusvaltio on alkutekijöissään.
Häränsilmä jatkaa hienosti Murhamäen aloittamaa Lahden historian kuvaamista. Taustalla jylläävät edelleen vuoden 1918 tapahtumat, joista ei kuitenkaan juuri puhuta. Hävinnyt osapuoli ei uskalla puhua lisärangaistusten pelossa, sillä voittajat näyttävät kokeneen, että ampuminen kuitenkin lopetettiin ennen aikojaan.
Tämä asia jakaa lahtelaisia Timo Sandbergin mukaan ainakin vielä 1920-luvulla. Miten lienee tällä hetkellä? Vieläkö tussarit ovat vintillä valmiusasemissa? Olen kateellinen Lahdelle siitä, että sillä on kirjailija joka kuvaa näitä asioita.
Ritva Sorvali