Tapani Bagge, Sininen aave

. Tammi 2011.

Kuolema korjaa satoa myös välirauhan kesällä

Sininen aave sijoittuu välirauhan kesään eli kesään 1940. Tuolloin helsinkiläinen puolivallaton leskimies ylietsivä Mujunen tutustuu Ilse Anders –nimiseen tanssijattareen ja rupeaa yhä enemmän viihtymään tietyn ravintolan pöydässä. Vähitellen hän ajautuu sekä venäläisiä, saksalaisia että amerikkalaisia kuhisevien tapahtumien pyörteeseen.
Mujunen on kiinnostava henkilö, mutta kirjan kaikki muut henkilöt jäävätkin tyypeiksi.

Loppuosa kirjaa ollaan Lapissa, jonne on puksutettu ensin junalla Rovaniemelle ja sitten erilaisilla autokyydeillä Petsamoon. Petsamossa näyttää tuolloin tämänkin kirjan mukaan vallinneen melkoinen villin lännen meininki. Ihmisiä kuolee erilaisissa nujakoissa lähes päivittäin eikä heidän kuolemiaan pahemmin tutkita.
 

Ajan kuvaa luovat korvikkeen juonti ja bensapula. Mutta muusta ei näytäkään olevan pahemmin pulaa, mitä hieman ihmettelin. Juuri välirauhan aikana kuitenkin luotiin lähes kaiken kattava ostokorttisysteemi ja asuntopula kehittyi äärimmilleen, kun siirtolaiset piti johonkin sijoittaa ja myös sotilaat kotiutuivat rintamilta. Eli olisin kuvitellut että tämä kaikki olisi näkynyt kirjan sivuilla huomattavasti selkeämmin.
 

Tapani Baggen kirjoitustyyli ja esimerkiksi replikointi on kuitenkin ovelasti ikään kuin vanhahtavampaa kuin hänen nykyaikaa kuvaavissa romaaneissaan. Tämä tyyli luo ajankuvaa. Mutta mikä oli sininen aave, josta koko kirja on saanut nimensä ja johon aika ajoin vihjaillaan? Tämä jäi minulle hieman auki.
 

Ritva Sorvali